Ensimmäinen päivä vaalien jälkeen

Tavallinen maanantai aamu, lapset hoitoon ja itse töihin. Ainoa huomaamani ero oli, että ruokapöydässä oli sunnuntaina alennuksesta haetut uudet komeat tuolit. Toki itsekin jonkun kerran sunnuntai illan mittaan, tuoleja kootessani, kävin tarkistamassa netistä mikä oli tilanne tuloslaskennassa. Sekään ei eronnut paljoa normaalista sunnuntai illasta, koska sen verran usein viikonlopun salibandypelien tuloksia tulee sunnuntai iltaisin netistä tarkistettua. Ehkä suurin ero oli, että nyt tuloksia jännitti enemmän Anna vaimoni, joka raportoi jokaisen saadun äänen. Pienoinen jännitys oli myös, että mahtoikohan se Annan oma ääni kirjautua, kun numero seitsemän on vaaleissa tunnetusti aina ongelmainen kirjoittaa ja kyllähän sekin ääni sitten lopulta löytyi.

Vuosien varrella olen itse ehtinyt jännittää yhtä jos toista. Vaalien tulos on samanlainen tulos kuin urheilukilpailunkin tulos, oli itse mukana tai ei. Jos ylipäätään tulokseen kykenee vaikuttamaan, niin se on tehty jo paljon aiemmin, viimeisenä iltana ainoastaan tsekataan mihin se riittää. Turha silloin on enää hikoilla, kun pulkka on jo mäessä. Omalla kohdallani panokseni riitti ensikertalaiselle kohtuu mukavalta tuntuvaan 130 ääneen, toivoin ehkä vähän enemmän, mutta toisaalta ylitin selvästi minimi tavoitteeni. Ei kai joku olympia kävijä sanonut muuten samoin.

Saamani palaute vaaleihin mukaan lähtemisestä on ollut vain ja ainoastaan positiivista ja olen siitä vilpittömästi kiitollinen. Varsinkin palautteen määrästä olen jopa ollut yllättynyt. Toki jonkun kertaa pääsin vastaamaan kysymykseen siitä miksi puolueeni on sosiaalidemokraatit. Itselleni puoluevalinta ei ollut kovin kummoinen juttu. Aika monta kertaa olen toki päässyt tai joutunut kertomaan siitä miten itselleni oikeudenmukaisuus on yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni. Yhteiskuntamme heikko osaisimmat ansaitsevat myös puolustajansa, sillä menestyjille löytyy kyllä aina ymmärtäjänsä ja hännystelijänsä. Elämässäni en ole koskaan helppoja polkuja etsinyt, vaan asettunut altavastaajan puolelle ja etsinyt polkuja joiden uskon vievän haluamaani päämääriin.

Kampanja vaatii aina jonkinlaisen rahallisen panoksen, mutta omani ei ollut kovin kummoinen. Vähän ehkä täytyi pohtia mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, toisaalta mitään en tekisi toisinkaan. Työssä käyvällä kahden lapsen isällä, joka käyttää vapaa-aikansa vapaaehtoistoiminnan parissa ei juuri enempää olisi ollut aikaa pistää kampanjointiin.

Toivotaan, että oma äänimääräni riittää jonkinlaiseen lautakunta paikkaan, kun niiden jakamisen aika eteen tulee. Yhteiskuntatieteilijänä olen ollut mukana koko ajan myös uteliain mielin nähdäkseni millaista toiminta on puolueessa sisältä päin ja tähän mennessä olen ollut vaikuttunut, sillä ainakin turkulaiset demari ehdokkaat olivat pääsääntöisesti fiksuja, asiansa osaavia, ahkeria ja innostuneita. Lautakunnassa toimiminen olisi seuraava askel eteenpäin politiikan parissa, sillä tuskin yksiin vaaleihin tätä asiaa jätän. Liikuntalautakuntaa moni on jo minua tarjonnut, mutta toisaalta ymmärrän senkin, että en äänimäärälläni ole asemassa, jossa hirveästi ilmoittaisin mihin itse haluaa. Otan mieluummin vastaan sen mitä saan. Liikuntalautakunnassa olen lisäksi hitusen jäävi avustusasioiden päätöksiin, mutta toisaalta muissa puolueissa sitä on kyseisen lautakunnan jäsenten osalta pidetty pikemminkin hyveenä kuin haittana.

Matka jatkuu ja ajatuksistani sekä tekemisistäni aion jatkossakin säännöllisesti kertoa täällä nettisivuillani ja Facebookissa. Tavattavissa siis myös vaalien välillä.