Jalkapallokenttiä seuroille

Liikuntalautakunta päätti kokouksessaan 16.12 olla myöntämättä Teräsrautelan kenttää ÅIFK:n kenttähankkeelle, jonka tavoitteena oli aidata keskellä suosittua puisto- ja liikunta-aluetta oleva jalkapallokenttä yhden seuran käyttöön. Tässä yhteydessä päätettiin myös selvittää laajemmin Turun kaupungin kentät, jotka soveltuvat seurojen kenttähankkeisiin huomioiden kuitenkin erityisesti lähiliikunnan tarpeet. Virkamiestyön osalta selvitys on valmistunut, mutta jättää vielä toivomisen varaa.

Näkemykseni on, että seurojen kenttähankkeista ei saisi koitua minkäänlaisia heikennyksiä tavallisten turkulaisten lähiliikuntamahdollisuuksille. Ei ole tavallisten veronmaksajien tehtävänä olla menettämässä omia liikuntamahdollisuuksiaan seurakäyttäjille. Yhteiskuntamme tunnetusti ja tutkitusti huutaa liikuntamahdollisuuksia, jotka eivät ole sidoksissa seuroihin. Poliittisessa puheessa tämä tunnustetaan, mutta päätöksenteossa ja erityisesti virkamiestoiminnassa tähän tuntuu olevan matkaa. Suurin ongelma on, että esim. Teräsrautelan kentällä parhaimmillaan kerralla kirmaavia 70:tä omaehtoista liikkujaa ei näy virkamiehen pöydällä, varauskalentereissa eikä Excel-taulukoissa, jolloin heitä ei ole edes olemassa virkamiesten näkökulmasta. Tehdyssä selvityksessä lähiliikunta ja omaehtoinen liikunta ovat jätetty täysin huomiotta, vaikka tämä oli yksi lautakunnan toimeksiannon pihveistä.

Näyttökuva (1)Toivottavaa myös olisi, että selvitys ei sisältäisi selkeitä virheitä. Varauskalenterista esim. pystyi selvittämään, että Nappulaliiga-joukkueet käyttävät Teräsrautelan kenttää hyvinkin aktiivisesti, vaikka selvityksessä aivan muuta väitetään.

Seurojen kenttähankkeiden osalta on ymmärrettävää, että seurat haluaisivat hankkeilleen mahdollisimman pitkälle jo verovaroin valmiiksi rakennettuja kohteita, sillä investointikustannukset ovat tällöin seuroille edullisimmat. Näen, että kaupungin näkökulmasta tämä ei ole kovin kannattavaa, koska tämä olisi yhteisten eurojemme tuhlaamista sekä pahimmillaan jättää jäljelle hyvin jakautuneen kaupungin kenttien verkoston – on niin huippu-urheilun olosuhteet kuin myös kaikkein heikoimmat ja vähiten käytetyt kentät. Avustusjärjestelmällä täytyisi nykyistä enemmän pystyä reagoimaan tähän. Esimerkiksi seuran, joka suostuisi ottamaan kehitettäväkseen lähes käyttämättömän Ojarannan kentän, pitäisi saada tuntuvat avustukset, kun taas pitkälle verovaroin kehitetyissä kentissä kaupungin avustus ja mukanaolo olisi nolla tasoa, jopa niin että seura olisi korvausvelvollinen saamastaan taloudellisesta hyödystä. Näin olosuhteiden kehitystä pystyttäisiin ohjaamaan kaikkia tukevalla tavalla, jolloin hyötyjinä olisivat niin seurat kuin veronmaksajat.

Lisäksi selvitystyössä olisi ollut hyvä koota yhteen ja julkaistavaksi kaupungin uusilla nettisivuilla ne rajoitukset, joita seurojen hankkeille on jo laadittu. Esim. 1,5 metriset aidat eivät voi kuulua kaupungin puistoalueelle tai esteettömäksi rakennettuun tilaan. Nyt niin virkamiehillä, liikuntalautakunnalla kuin valtuustolla tuntuu olevan hieman eroavat käsitykset siitä, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Pelisääntöjen tulee olla selkeät ja yhteiset, eikä viitata jonkun toisen toimialan päätöksiin.

Kaupungin säästötalkoissa olisi myös uskallettava katsoa vielä laaja-alaisemmin kenttähankkeita. Kupittaan nurmi on nyt lauhan talven ja yhden liigajoukkueen käytön jäljiltä hienossa kunnossa, mutta Suomen leveysasteilla luonnon nurmen ylläpito ei milloinkaan ole taloudellisesti kannattavaa ja voi perustua vain verovaroihin. Sattumaa ei ole, että yksityiseen rahoitukseen nojaavalle Seinäjoen uudelle stadionille tulee keinonurmi ja pelataanpa juuri alkaneet Kanadassa käytävät naisten MM-kisatkin keinonurmella. Kaupunki säästäisi merkittävästi ja stadion-yhtiö hyötyisi kymmenkertaistuvasta käytöstä, jos Kupittaan nurmesta luovuttaisiin. Tämä voitaisiin mahdollisesti kytkeä esimerkiksi stadion-yhtiön haluun laajentaa toimintaansa myös Kupittaan alueella sijaitsevan harjoituskeinonurmen rakentamiseen. Samoin Impivaaran alueella voisi olla ehkä mahdollista toteuttaa ratkaisuja, jossa kaupunki luopuisi seuran hyvälsi yksittäisestä kentästä, mikäli seura sitoutuu lisäksi rakentamaan toisen kentän. Tämän kaltaiset hankkeet eivät heikentäisi tavallisten kaupunkilaisten liikuntamahdollisuuksia, mutta merkittävästi parantaisivat jalkapallon olosuhteita sekä lisäksi vieläpä toisivat säästöjä kaupungille. Mielestäni lautakunnalla pitäisi olla rohkeutta nähdä asiat innovatiivisemmin mitä virkamiestyö nyt olisi mahdollistamassa.