Sekoilua ja palloiluhallia

En voi sano, että olisin erityisen ylpeä saatuani olla mukana liikuntalautakunnan jäsenenä prosessissa, jossa Liikuntapalvelukeskukseen valittiin uutta järjestöliikuntapäällikköä. Yhteenvetona koko prosessista voi summata, että kyseessä oli farssi, joka päättyi fiaskoon.

Järjestöliikuntapäällikön viran vakinaistamisen ajankohta oli jo lähtökohtaisesti hyvin omituinen. Miksi ihmeessä virka täytyi pistää hakuun, kun tiedossa oli, että kevään aikana valitaan myös järjestöliikuntapäällikön uusi esimies eli liikuntajohtaja? On vaikea nähdä, että missään osakeyhtiössä johtoryhmään valittaisiin henkilö juuri ennen uuden toimitusjohtajan valintaa ja näin syötäisiin uuden toimitusjohtajan mahdollisuudet tehdä haluamiaan muutoksia organisaatioon. Järkevää olisi minusta ollut alun perinkin odottaa ja katsoa liikuntajohtajan valinta ja vasta tämän jälkeen valita ainoaan nyt vapaana olevaan päällikkötason virkaan sopiva ja myös uudelle liikuntajohtajalle mieluinen hakija, jollei sitten taustalla ollut tarkoitus testamentata uudelle liikuntajohtajalle jo valmiiksi johtoryhmää.

Valintaprosessissa mukana olleet virkamiehet informoivat muutamia lautakunnanjäseniä, myös itseäni, jo etukäteen lopputuloksesta, mutta tuossa vaiheessa hälytyskellot eivät vielä soineet. Kertoman mukaan valinta oli ollut lopulta yksimielinen, vaikka haastatellut ja soveltuvuustestiin lähetetyt hakijat olivat olleet tasaisia. Vähän ehkä ihmetytti, että soveltuvuustestin arviota korostettiin valinnan kannalta merkittävimmäksi, vaikka se monessa mielessä on osa-alueista tulkinnanvaraisin. Erityisesti tämä on ihmetyttänyt itseäni jälkeenpäin kun kuulin, että soveltuvuustestissä järjestöliikuntapäällikön ominaisuuksiin haluttiin kuuluvan mm. ”pirskahteleva ilopilleriys”. Jotenkin äkkiseltään tuntuu, että korkeakoulututkinnon suorittaneet miespuoliset pirskahtelevat ilopillerit ovat sen verran harvinaisia, että miehistä ei moisia taida edes olla löydettävissä. Ylipäätään julkisen vallankäytön kannalta soveltuvuustestit ovat hyvin kyseenalaisia, koska tuloksia pyritään yksityisyyden suojan takia piilottelemaan luottamushenkilöiltä ja toisaalta jollei viran vaatimuksia myös yksityiskohtien osalta käydä ennalta lävitse, niin vaatimukset laativilla (virkamiehillä) on mahdollisuus pedata ne tarkoitusperilleen sopiviksi.

Toimialajohtajan nimissä tehty täyttöpäätös virasta mukaan ja tiedot virkaa hakeneista piti tulla esille lautakunnan kokouksessa 17.2. Kokouksen alkaessa mitään esitystä ei ollut kuitenkaan tullut lautakunnanjäsenille ja vasta kokouksen aikana virkamiehet havahtuivat esityksen puutteeseen ja pienen sormella osoittelu leikin jälkeen esityspaperit lopulta löytyivät ja esitys lisättiin esityslistalle sekä pöytäkirjaan. Tilanteen omituisuudesta johtuen lautakunta päätti jättää asian pöydälle, niin että se tulisi käsiteltäväksi seuraavassa kokouksessa. Enemmän tämä oli näpäytys virkamiesjohdolle prosessin hoitamisesta, ei niinkään vastalause tuolloin valituksi tullutta kohtaan. Kukaan lautakunnanjäsenistä ei kuitenkaan tästä syystä tuolloin nähnyt hakijoiden taustatietoja, ansioluettelosta puhumattakaan.

Ennen seuraavaa 23.3 pidettyä kokousta lautakunnanjäsenet saivat ihmetystä herättäneen tiedon siitä, että lautakunta ei enää voisikaan käsitellä viran täyttöasiaa. Tämä johtui virkamiehistön tekemästä tulkinnasta kaupungin hallintosäännöstä, jonka mukaan lautakunnan olisi tullut käsitellä asia 14 päivän kuluessa edellisestä kokouksesta. Tämä oli jäänyt virkamiehiltä huomaamatta ja aluksi asia yritettiin jopa vierittää lautakunnanjäsenten vastuulle. Kiivaankin sananvaihdon jälkeen lopputuloksena kuitenkin oli, että lautakunta ei voinut enää 23.3 kokouksessa käsitellä viran täyttöä.

Tämä ei kuitenkaan vielä ollut lopullinen sinetti virkaan nimitykselle, sillä päätöksestä on nyt valitettu ja perusteena on juurikin tämä mahdollinen muotovirhe asian käsittelyssä. Ainakin omasta puolestani olisin valmis siihen, että koko viranhaku aloitettaisiin uudelleen ja niin, että myös uusi liikuntajohtaja pääsisi siihen osalliseksi. Tällöin pystyttäisiin takaamaan kaikkien hakijoiden tasapuolinen kohtelu, sillä jos päätös nyt jää tällaisena voimaan, jättää se paljon avoimia kysymyksiä ympärilleen. Ennen kaikkea uudella liikuntajohtajalla tulisi olla mahdollisuus sanoa mielipiteensä siitä, kenen kanssa hän mahdollisesti jopa seuraavat 30 vuotta työskentelee.

Palloiluhallista
Liikuntalautakunta antaa tiistaina lausunnon palloiluhallista. Hankesuunnitelma ja lausunto ovat perusteelliset ja niihin ei ole juuri lisättävää. Kuitenkin itselläni ja varmasti muillakin liikuntalautakunnanjäsenillä on erittäin suuri huoli siitä, että jos ja toivottavasti kun halli rakennetaan niin kaupunginhallituksen tulee myöntää liikuntalautakunnalle 1 -1,5 miljoonan lisärahoitus vuodessa palloiluhallin vuokriin. Jos tätä ei tapahdu, niin on hyvin todennäköistä, että liikuntalautakunta ei ota hallia vastaan, koska 1 -1,5 miljoonan euron raapiminen lautakunnan nykyisestä budjetista tarkoittaisi liian rankkoja heikennyksiä ja leikkauksia muihin turkulaisiin liikuntapalveluihin. Mittasuhteesta kertoo, että kaikkien seurojen saamien avustusten vuosittainen kokonaissumma on tällä hetkellä 1,1 miljoonaa vuodessa. Ei olisi myöskään tarkoituksenmukaista, että käyttäjiltä perittävät korvaukset hallin käytöstä olisivat alusta alkaen korkeat, koska tällöin hallin tarkoituksenmukainen käyttö vaarantuisi.

Palloiluhallin osalta ensimmäinen eräpallo on nyt kaupunginhallituksella ja lopullisen rakennuspäätöksen tekee valtuusto. Ikävä kyllä, jos hallista ei rahoitukseltaan saada heti toimivaa, niin silloin sitä on turha rakentaa. Toista Caribian kaltaista täydellistä vuokraus munausta kaupunki ei kestäisi. Ikävää siksi on, että valtuusto on jo tehnyt päätöksen palloiluhallin toteuttamisesta vuokrakohteena, sillä nykyisellä korkotasolla ja rakentamisen hinnoilla hallin rakentaminen omana investointina velkarahalla olisi kannattavampaa. Palloiluhallia vastustavien on turha tätä silti käyttää perusteena vastustukselleen, sillä on hyvä muistaa, että Turun kaupunki käyttää teatterin korjaukseen yli 30 miljoonaa euroa ja sillä rahalla tähän kaupunkiin olisi saatu jo kaksi palloiluhallia omana investointinakin.

Kuitenkin ehkä merkittävin palloiluhallin rakentamista hidastava tekijä otti taas vuoden takapakin viime viikonloppuna, kun FBC Turun salibandyn liigapaikka siirtyi taas vuodella eteenpäin 😉