Miksi salibandyn pelaajat pääsevät aina maksamaan?

Näin kuntavaalien alla olen saanut yhteydenottoja koskien Turun kaupungin liikuntatilojen käytöä. Toivon, että en ole vastatessani kuulostanut välinpitämättömältä todetessani, että onneksi vuorojakoon liittyvät kysymykset eivät ole enää poliittisia. Kaukana ovat onneksi ajat, jolloin seurojen toimistoilla täytyi olla varmuuden vuoksi naulakossa sekä TPS:n että Tuton verkatakit, jotta harjoitusvuoroja kannatti ylipäätään lähteä kysymään silloisesta liikuntavirastosta. Salibandy ei olisi koskaan niissä olosuhteissa kasvanut nykyiseen kokoonsa Turun suurimmaksi sisäpalloilulajiksi. Toisaalta noina vuosina myös kylvettiin siemenet nykyisiin ongelmiin.

Sellaista ei ole, mitä ei ole rakennettukaan

Turun kaupunki tajusi viimeistään 1990-luvun kuluessa miten vähän sillä on kysyntään ja tarpeisiin nähden suuria liikuntasaleja- ja halleja. On surkuhupaisaa, että tämän jälkeen kaupunkiin on rakennettu kyllä kouluja, mutta minimissään 800 neliön kokoisia riittäviä liikuntasaleja ei ole rakennettu niistä yhteenkään. Saman aikaisesti useampikin ”liikunnan ystävä” on vaikuttanut Turun valtuustossa, mutta niin vain myös lähivuosina valmistuvat uudet Hirvensalon ja Yli-Maarian koulut varustetaan vain tynkäsaleilla.

Apua seuroilta ja yrityksiltä

Kaupungin johtopäätös kasvavaan liikuntatilojen puutteeseen oli alkaa tukea seuroja ja yrityksiä, jotta ne rakentaisivat kaupungista puuttuvia liikuntatiloja. Salibandyn kasvu Turun ylivoimaisesti suurimmaksi sisäpalloilulajiksi on ollut vahvasti kytköksissä syntyneisiin yksityisiin halleihin. Hyötyjänä ei ole ollut vain salibandyn pelaajat ja Turun kaupunki, vaan tosiasiassa kaikki turkulaiset sisäpalloilulajien harrastajat. Pelkästään salibandyn turnausmuotoisia sarjoja ja yksittäisiä pelejä pelataan yksityisissä halleissa Turussa viikonloppuisin vuoden  aikana yhteensä 1000 tuntia. Jos tämä määrä pelejä pelattaisiin kaupungin halleissa ei peli- ja harjoitusvuoroja riittäisi alkuunkaan nykyisessä määrin millekään sisäliikuntatiloja tarvitsevalle lajille tai seuralle. Maksajina tälle ratkaisulle ovat tosin olleet ainoastaan salibandyn pelaajat ja heidän perheensä, jotka ovat maksaneet suoraa niin harjoitusvuoroista kuin välillisesti myös sarjaosallistumismaksuissa peleihin tarvittavista vuoroista.

Apajalle rientää nyt myös Turun kaupunki

Myös Turun kaupungin Liikuntapalvelukeskus on havahtunut, että korkeisiin hintoihin tottuneet salibandynpelaajat ovat hyviä maksajia myös uudelle palloiluhallille. Uudessa palloiluhallissa yhden vuoron hinnaksi päätettiin 36e/h, joka ei tosiasiassa ole lähelläkään markkinahintaa. Vuorojen 36 euron tuntihinnalla kaupunki kerää vuodessa noin 150.000-200.000 euroa palloiluhallin noin 1,6 miljoonan euron vuosikuluista. Loput 1,4 miljoonaa tulevat meidän jokaisen veronmaksajan yhteisestä kukkarosta. Toiveena on, että uudet valittavat valtuutetut ovat fiksuja ja löytävät tämän rahan muualta kuin niin, että se tulee leikata edes osin pois liikunnan nykyisistä kuluista palveluita supistaen, liikuntapaikkoja sulkien tai hinnoittelua korottamalla.

Salibandyn pelaajille 36 euron tuntihinta on vielä kohtuullinen verrattuna yksityisten hallien 70-90 euron tuntihintoihin. Liikuntapalvelukeskuksella on paine palloiluhallin tulojen maksimoimiseksi keskittää palloiluhalliin maksavia ryhmiä, eli aikuisjoukkueita, joten vertailu palloiluhallissa periaatteessa edelleen maksuttomiin lasten- ja nuorten vuoroihin on jokseenkin hedelmätöntä. Koripallon ja käsipallon pelaajille 36 euron tuntihinta voi taas tuntua ryöstöltä, kun sitä verrataan nykyisten palloiluhallien lasten ja nuorten toistaiseksi maksuttomiin vuoroihin ja aikuisten 25e hintaisiin vuoroihin. Osin tästä syystä käsipalloilijat jo päättivätkin jäädä palloiluhallin valmistuttua Samppalinnan, jonne käsipallotoiminta jatkossa keskitetään.

Yksityisille halleille ongelmana on, että 36 euron vuorohintaan on mahdoton päästä prime time aikana 17:00-22:00 välillä. Palloiluhallin aukeamin tulee olemaan merkittävä haaste useamman kentän yksityisille salibandyhalleille. Toisaalta palloiluhallin tuoma kenttien lisätila, joka jakaantuu useille lajeille, on sen verran vaatimaton, että kaupungin kannaltakin olisi äärimmäisen ongelmallista, jos Turusta poistuisi yksityisiä salibandykenttiä. Varsinkin viikonloppujen pelitapahtumien osalta oltaisiin tällöin vielä nykyistäkin suuremmassa lirissä ja ongelmat näkyisivät kaikille sisäliikuntatilojen käyttäjille.

Tehtävää riittää

Kuluneen neljän vuoden aikana olen monesti sosiaalidemokraattina huomannut olevani liikuntalautakunnassa se, joka on kantanut huolta myös yksityisestä liikuntasektorista. Olen huumorilla pyrkinyt tästä välillä huomauttamaan pöydän toisella puolella istuville ”yrittäjäpuolueiden” edustajille. Hieman harmillista on, että liikuntapalvelukeskuksen viime vuosina uusiutunut johto ei ole aina kovin hyvin perillä näistä pidemmän aikavälin kaupungin liikuntapoliittisista linjauksista. Mille tahansa yritystoiminnalle kun on tärkeää, että toimintaympäristön muutokset eivät olisi kovin perustavia.

Lupaa itse jatkossakin työskennellä sen puolesta, että salibandyn harrastamisen kustannuksien lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen eivät olisi kiinni siitä, että Turun kaupunki on vuosia sitten laiminlyönyt tilojen rakentamisen. Tasa-arvoa on, että liikuntatilojen käytön kustannukset harrastajille olisivat melko samat riippumatta siitä onko halli yksityinen vai kaupungin. Erityisesti koska salibandyn harrastajilla valinnan mahdollisuutta ei ole koskaa ollut. Kuitenkin tärkeintä kaikille pitäisi olla, että mahdollisimman moni turkulainen lapsi, nuori ja aikuinen liikkuu.