Ihmisenä

Millainen mies on Ville LintunSDC1172211en?

Olen vuonna 1979 Turussa Tyksissä syntynyt paljasjalkainen turkulainen. Olen naimisissa Annan kanssa ja olen Niilon ja Liinan isä. Lisäksi Niilo käskee aina mainita, että perheeseen kuuluu myös maakilpikonna Eetu. Asumme Portsassa. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Länsikeskuksen ympäristössä Teräsrautelassa ja Nättinummessa, missä kävin Hepokullan ala-astetta ja Rieskalähteen yläastetta. Lukioon suunnistin Portsan nurkille Juhana Herttuaan. Lukion jälkeen olin vuoden varusmiespalveluksessa lääkintäalikersanttina Säkylässä ja osan aikaa Lahdessa.

Tämä jälkeen pari vuotta meni sekalaisissa hommissa mm. telakalla kunnes syksyllä 2002 aloitin valtio-opin opinnot Turun yliopiston Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Opiskelu aikojen kesät menivät ajellessa eri firmoissa kuormuria, jossa lastina oli joko Sinebryhoffin juomia tai Fazerin leipiä. Kandidaatin tutkintoon tarvittavan proseminaarityön tein keväällä 2006 Turun kaupunginvaltuutettujen suhtautumisesta yksityiseen palveluntuotantoon. Kesällä 2006 pääsin korkeakouluharjoittelijaksi Kaarinan kaupungille ja oikeastaan sillä tiellä olen edelleen, työ alkoi kiinnostaa opiskeluja enemmän. Kaarinassa meni lopulta vuosi, minkä jälkeen siirryin ”pendelöijäksi” Helsinkiin Sisäasiainministeriöön, jonka jälkeen olin pätkän töissä appiukolla asianajotoimistossa.


Tarinassa on kuitenkin pallon kokoinen aukko…

Kuten jokainen turkulainen 70- tai 80-luvulla syntynyt poika, niin myös minäkin kävin kokeilemassa sekä luistinten että nappulakenkien pitävyyttä ja seuravaihtoehtona ei ollut kuin TPS. 90-luvun puolivälissä yläasteporukan kanssa mentiin pelailemaan salibandya silloiseen Salibandy Centeriin Virusmäentielle ja aika pian huomattiin liittyneemme juuri perustetun FBC Turku salibandyseuran B-poikien joukkueeseen.

Ensin vain pelailin, mutta jossain vaiheessa sitä alkoi pohtia, että eikö näitä kuvioita voisi vähän fiksumminkin hoitaa ja pian olinkin sitten nuorempien junnujen valmentaja, vaikka itse olin hädintuskin täysi-ikäisyyttä saavuttanut. Kaiketi sitten jotain osasin tehdä oikein, sillä pikkuhiljaa pientä menestystäkin alkoi valmentajana tulla ja samalla oma pelaaminen jäi taka-alalle. Jossakin vaiheessa sitten lyötiin eteen pakka käyntikortteja, joissa luki valmennuspäällikkö, ja jokunen vuosi tästä, niin päälle soviteltiin halliyhtiön toimitusjohtajan takkia. Tässä vaiheessa sitten pieni Niilo poika oli jo ehtinyt tulla maailmaan ja oli perhepalaverin paikka siitä, että asutaanko ja tehdäänkö töitä täällä Turussa vai Helsingissä. Olin lupautunut tällöin hallituksenjäsenenä hankkimaan FBC Turulle rahoituksen toiminnanjohtajan palkkaukseen, koska oli tullut selväksi, että koko ajan kasvavaa seuraa ei pystytty enää pyörittämään pelkästään vapaaehtoisuuden voimin. Hetken asiaa pohdittuani totesin, että voisimpa muuten itse ryhtyä toiminnanjohtajaksi ja sillä tiellä edelleen ollaan.