Elettyä elämääkin on joskus kiva kirjoittaa ylös, joten alla ”kolme” osumaa vuosien varrelta
3.
Lähtö A-SM:n vieraspeliin Joensuuhun oli sopivasti intti poikien kotiutumispäivän jälkeisenä aamuna kello puoli seitsemältä. Bussissa ei suurtakaan ruuhkaa ollut, mutta onneksi Aku Kuikan kotiavaimet löytyivät bussista ja kun kaveri asui vielä sopivasti hallin lähistöllä lähti osasto repimään miehen mukaan tyynyineen päivineen nukkumaan kuuden tunnin menomatkaksi.
2.
1983-syntyneiden kanssa olimme lähdössä A-SM kiertueelle Ouluun ja Tampereelle. Nykyinen liigastara Jere Jokinen ei ovikellolla, ovean hakkaamalla ja kännykkään soittamallakaan saanut ketjukaveriaan Seppo ”Sepi” Suorantaa aamulla hereille. Bussin jo körötellessä Rauman kohdalla Sepi vihdoin soitteli ja totesi nukkuneensa pommiin. Seuraava kysymys oli, että kai Ouluun nyt junalla tai lentokoneellakin pääsee. Pari tuntia tästä ja Kokkolassa syömässä ollessamme Sepi soittaa ja ilmoittaa, että on kohta Helsinki-Vantaalla ja kone on Oulussa samaan aikaan kuin bussikin. Lopulta Sepi körötteli taksilla Oulussa hallin pihaan suht samaan aikaan kuin bussimmekin.
1.
Storvreta Cupissa 1989-91-syntyineiden poikien kanssa olimme ensimmäisen päivän kahdesta varman voiton pelissä onnistuneet nyhjäämään vain yhden tasurin, jolla heltisi lohkon jumbo sija. Toisen päivän aamuna vastassa oli ruotsalais yhdistelmä, joka oli harjannut suurilukemaisesti joukkueet joiden kanssa olimme itse kontanneet. Häviö tuntui sen verran selvältä, että kello 9:00 alkavaa peliä varten ”päätimme” valmistautua palaveroimalla aamu kuuteen asti. Itse nukuin tunnin mutta suurin osa pojista päätti mennä suoraan alkaneelle aamupalalle. Tässä kohtaa täytyy muistaa, että yön aikana alkoholia ei juotu, vaan ainoastaan istuimme ja puhuimme elämästä sekä salibandysta Ärentuna skolanin pukuhuoneessa. Turha kai mainita, että huikealla taistelulla voitimme pelin aamulla 2-1 ja selviydyimme lohkostamme jatkoon.
Tätä kirjoitellessa bussin nokka näyttää Tampereelta kohden Turkua. Ei joka viikoista bussi matkailua enää jaksaisi, mutta 99-poikien kanssa tässä on enemmän luokkaretki tunnelmaa. Nukutaan, sählätään ja tytöistä puhutaan täälläkin, eikä kukaan soittanut yöllä valmentajalle varmistaakseen, että tällä on tyyny hyvin.