Aurajokirantaa rakennetaan vailla johdonmukaisuutta (TS 22.10.2020)

Jarmo Virmavirta kirjoitti (TS 28.9.) Martinsillan viereen suunnitellun kulttuurijokilautan maisemaa heikentävästä vaikutuksesta.

Näkisin, ettei kyse ole pelkästään jokilautasta, vaan koko itäisen rannan ns. kulttuurikorttelia vaivaavasta suunnittelun ja päätöksenteon sekamelskasta, jossa Turun kaupunki on kimpoillut hankkeesta toiseen vailla kokonaiskuvaa.

Päätöksen kulttuurijokilautan paikan vuokrauksesta Wäinö Aaltosen museon edestä teki kaupunginhallituksen kaupunkikehitysjaos. Ajatus teatterin edustalle sijoittuvasta kulttuurijokilautasta oli esitetty muutaman vuoden takaisessa Turun kaupungin 2050-luvun keskustavisiossa, jolloin se sai varovaisen positiivisen vastaanoton.

Päätöstä tehdessään kaupunkikehitysjaos ei ollut kuitenkaan tietoinen, että vain alle vuoden päästä päätöksestä Turun kaupungin virkamiesjohto tulisi esittämään kaupunginhallitukselle uuden konserttitalon rakentamista jo itsessään massiivisen lautan naapuriin Itsenäisyydenaukion puistoon.

Vaikka sekä vihreiden että kokoomuksen sisällä oli päättäjiä, jotka kritisoivat tässä taloustilanteessa kalliin konserttitalon rakentamista ahtaaseen puistoon, niin näiden puolueiden voimin konserttitalohanke runnottiin läpi kaupunginhallituksessa ja kaavoituksen aloittamisen osalta äärimmäisen täpärästi kaupunkiympäristölautakunnassa.

Oman lusikkansa soppaan oli kuitenkin tässä välissä ehtinyt pistää kaupunkiympäristölautakunta, joka muutamia kuukausia aiemmin tietämättömänä konserttitalosuunnitelmista oli hyväksynyt pitkään valmistelussa olleet yksisuuntaiset pyörätiet Itäisen rantakadun molemmille puolille osana jokirannan kehittämistä.

Keskeistä päätöksen toteutumiselle oli, että ajoradan molemmin puolin kulkevista yksisuuntaisista pyöräkaistoista pohjoisempi eli joen puolella kulkeva saatiin ohjautumaan Myllysillan alitse. Yksisuuntainen pyörätiekaista Myllynsillan päälle nostettuna kun olisi vaatinut uuden suojatien lisäämistä ruuhkaiseen risteykseen, joka olisi minimalistisella 10 sekunnin pyöräilijöiden vihreällä valolla ja 90 sekunnin odotusajalla tarkoittanut silti 20 prosentin välityskyvyn menettämistä yhdestä Turun vilkkaimmista risteyksistä.

Myllynahteen risteyksen ruuhkautuminen entisestään tuntuisi erityisesti Martin alueella, joka jo kärsii läpiajoliikenteestä sekä on jo tehtyjen päätösten johdosta tulevaisuudessa liikenteellisesti entistäkin haastavammassa asemassa.

Lokakuussa 2020 kaupunki on tilanteessa, jossa jonkun näistä kolmesta suunnitelmasta: jokilautan, konserttitalon tai pyörätien on joustettava, sillä niiden yhteensovittaminen on osoittautunut haastavaksi.

Itselleni ei tekisi pahaa luopua jokilautasta tai siirtää konserttitaloa rakennettavaksi myöhempänä ajankohtana Linnanniemelle meren ja joen kohtaamispaikkaan kuten monissa muissakin suurkaupungeissa. Linnanniemelle voisikin rakentua todellinen taidelajeja yhteen kokoava musiikkitalo, kun nyt Itsenäisyydenaukion ahtaalle tontille ei olla todennäköisesti saamassa kuin vain sinfoniaorkesterille sopiva konserttitalo.

Pahoin silti pelkään, että väistyä saavat lopulta yksikaistaiset pyörätiet, vaikka investointina ne olisivat mielekkäimmät Turun kaupungin nykyisessä taloustilanteessa.

Eniten itseäni kaupungin päätöksenteossa kuitenkin häiritsee se, että tuskin kukaan edes hankkeita kannattaneista olisi ollut valmis hyväksymään Aurajokirannan täydellistä täyttymistä liki 270 metrin matkalta, mutta nyt useisiin hankkeisiin pilkottuna tämä kokonaisuus on monen turkulaisen epäuskoksi silti toteutumassa.