Jokainen lapsi ansaitsee harrastuksen, siksi tarvitsemme harrastesetelit

Turun kaupunki on selvittänyt harrastesetelien käyttöönottoa hyvän aikaa, mutta toistaiseksi konkreettista suunnitelmaa niiden käyttöönotosta ei ole saatu. Parhaimmillaan harrastesetelit olisivat erinomainen lisä vaikeassa asemassa oleville turkulaisille perheille. On liikaa esimerkkejä, joissa useamman lapsen harrastaminen voi ajaa pienituloisen yksinhuoltajaperheen taloudellisesti ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Monesti ainoa ratkaisu tällä hetkellä näihin tilanteisiin on ollut turvautua ”hyväntekeväisyysyhteiskunnan” apuun, eli hakea epävarmaa rahoitusta säätiöiltä, rahastoilta sekä yksittäisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä. Haasteena tällöin on ollut avun ennakoimattomuus ja sen lyhytkestoisuus. Perheen taloudelliset haasteet kun harvemmin häviävät minnekään yhden vuoden aikana.

Harrasteseteliä varten Turun kaupunki loisi selkeät jakoperusteet ja myöntäminen tapahtuisi vuosittain. Harrastesetelin tarkoitus ei välttämättä olisi kattaa koko kausimaksua, mutta se toisi merkittävän helpotuksen apua tarvitseville perheille. Tosiasiallisesti tämän kaltaisen järjestelmän kustannus kaupungille olisi ainoastaan satojatuhansia euroja vuodessa ja hyödyt olisivat merkittävät, koska harrastesetelit vähentäisivät suoraa lasten ja nuorten drop-off ja drop-out ilmiötä.

Miksi harrastesetelien käyttöönotto ei ole Turussa edennyt johtuu viime kädessä rahasta. Koko kuluneen nelivuotisen valtuustokauden kaupunginjohtaja Minna Arve (kok) on tuonut joka vuosi budjetin laadinnan yhteydessä leikkauslistalle lasten ja nuorten liikuntavuorojen maksuttomuuden. Kaupungin saama taloudellinen hyöty tästä ei olisi kovin suuri ja haitta niin seuroille kuin perheille olisi nousevien kausimaksujen johdosta merkittävä. Liikuntaseurojen ja puolueiden vastustuksesta johtuen vuorojen maksullisuus ei ole edennyt, mutta mitään pelkoa ei ole ollut siitä, että liikunnalle olisi löytynyt ylimääräisiäkään euroja. Merkittävästä lisäkustannuksesta kaupungille ei siis kuitenkaan olisi kyse ja hyvinvoinnin sekä liikkumisen määrän lisääntyminen pitkässä juoksussa maksaisi panostuksen monin verroin takaisin terveinä ja liikkuvina turkulaisina.

Seuraavalla valtuustokaudella pahoinvoinnin lisääminen ei voi enää kuulua Turun kaupungin asialistalle, vaan korona ajasta kärsineet perheet ansaitsevat vihdoin harrastesetelit. On myös aika, ettei tulevan pormestarin käsi voi olla samalla tavalla harrastavien lasten perheiden taskussa kuin nykyisellä kaupunginjohtajalla on ollut. Ei ole hyväksyttävää, että harrastamisen hintoja korotetaan leikkaamalla seurojen pieniä avustuksia sekä laittamalla lapset ja nuoret maksamaan harjoitusvuoroistaan.