Kun Soinin Timppa Kreikan pelasti

Sunnuntai-aamuna lukiessani Hesaria sain taas hyvän muistutuksen siitä miksi lähdin mukaan politiikkaan, en vain koskaan ole pitänyt Kummeli huumorista. Vielä vähemmän pidän siitä silloin, kun sitä tarjotaan ratkaisuksi meitä kaikkia koskeviin merkittäviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Kun kaksi valtiota lainaa rahaa toisilleen, niin eihän toivottavasti Timo Soinin suurimmat jees-miehetkään voi luulla, että takuut ovat tällöin sama asia kuin asuntolainan ottamisen yhteydessä. Tätä saivartelua termien tulkinnasta koko Soinin vakuus-kritiikki nyt on ja itse Kreikan kriisin kanssa sillä tuntuu lopulta olevan hyvin vähän tekemistä. Pääasia taitaa ollakin, että Timon naama vain on julkisuudessa. Mitään merkitystä ei näytä olevan myöskään sillä tosiasialla, että suomalaiset veronmaksajat eivät ole tehneet tappiota Kreikan kriisin vuoksi. Perussuomalaisia ei tunnut häiritsevät sekään, että sunnuntain lehtimainos sisälsi asiavirheitä, jotka sinne oli kopioitu sen suuremmin ajattelematta. Tärkeintähän on tarina, eivät faktat. Toivon todella, että professori Sixten Korkmanin toteamus saisi perussuomalaiset vihdoin heräämään, että vakuuksia on, vaikka niitä ei Kreikan faija olekaan taannut.

En ole koskaan löytänyt perussuomalaisten toiminnasta sitä punaista lankaa. Varsin omituista kansanpuolueelle tai työväenpuolueelle on, minkä nimen nyt parhaiten keksivät kulloiseenkin tilanteeseen sopivan, että perussuomalaisten politiikasta loistaa poissaolollaan myös inhimillisyys.

Onkin mielenkiintoista leikitellä ajatuksella mitä olisit tapahtunut, jos Kreikan kriisiä olisi hoidettu perussuomalaisten esittämällä tavalla. Timo Soinihan on tehnyt selväksi, että Kreikalle ei olisi pitänyt antaa lainaa tai takuita, mikä olisi johtanut varmuudella Kreikan valtion konkurssiin ja irrottautumiseen Eurosta. Tämä taas olisi pahimmillaan tarkoittanut ainakin hetkellisesti Kreikan ajautumista yhteiskunnallisesti lähes Afganistanin tasolle. Mukavat tulevaisuuden näkymät olisi Timo-sedän politiikka tarjonnut tuhansille kreikkalaisille nuorille, joilla ei välttämättä olisi ollut koko elinaikanaan mahdollisuutta hankkia toimeentuloaan. Ei Kreikan tilanne vieläkään ole häävi, mutta eipä sentään yhden sukupolven tulevaisuutta tarvinnut aivan täysin tuhota.

Kreikan ajautumisella konkurssiin olisi ollut myös suorat vaikutukset Suomeen. Suomen valtion olisi ollut vaikeampi saada lainaa kansainvälisiltä markkinoilta tai ainakin korkotaso olisi ollut merkittävästi nykyistä korkeampi, mikä taas olisi tarkoittanut, että valtio olisi korkeampien korkojen johdosta velkaantunut entisestään. Kun korot yleisesti olisivat nousseet, niin olisi se suurella todennäköisyydellä tuntunut suoraan myös meidän jokaisen suomalaisen asuntovelallisen kukkarossa ja elintasossa. Ilmeisesti perussuomalaisilla ei asuntolainaa ole, kun ei moisesta pikku asiasta tarvitse välittää.

Toki Kreikan konkurssin seuraus olisi voinut myös olla muutaman muun Euro-maan romahdus sekä Euro-alueen inflaation hallitsematon kasvu, mikä olisi vienyt kokolailla ostovoiman kaikilta tavallisilta eurooppalaisilta palkansaajilta. Eipä tosin Timon tarvitse näitä asioita enää arvuutella, kun kotimaassa saa pohtia niinkin haastavaa kysymystä, että onko kyse vakuudesta vai vakuutuksesta.