Kauhistelen leikauksissa sitä, mikä kauhisteltavaa ei ole

Tänään tuntuu, että jokaisen etujärjestön, puolueen tai politiikassa mukana olevan tehtävänä on ollut kauhistella hallituksen kehysriihi päätöksiä ja sitä miten mikäkin veronkorotus tai leikkaus osuu omalle kohdalleen. On luonnollisesta ja inhimillistä, että jokainen katsoo tässä omaa napaansa. En kuitenkaan aivan ymmärrä niitä päättäjiksi itseään kutsuvia, jotka eivät ymmärrä miten tälläiseen lopputulokseen päädyttiin.

Kuten keskustan Juha Sipilä ja perussuomalaisten Timo Soinikin myösivät niin hallituksen vyökiristyksen suuruusluokka oli aivan oikea. Jotkut oikeisto änkyrät olisivat halunneet vielä reippaampaakin vyökiristystä (=lue leikkauksia), mutta tässä edes Kokoomus ei ollut heidän kanssaan täysin samoilla linjoilla. Vasemmistopuolueiden velkasopeutusta ja jaksotusta on siis jo tässäkin paketissa.

Hallituksen lähtökohtana vyön kiristykseen oli, että puolet tapahtuisi veronkorotuksina ja puolet leikkausina. Vaihtoehtoa olla tekemättä mitään ei edes ollut. En voi käsittää sen enempää oikeistopolitiikkoa tai elikeinojärjestöjä, jotka esittävät, että valtion velkaantumisen katkaisemiseksi leikkauksia olisi tarvinnut tehdän vielä enemmän tai vasemmistopolitikkoja tai ammattiyhdistyksiä, joka vaativat vielä rankempia verojen korotuksia tai lainan ottoa palveluiden turvaamikseksi. Kyllähän jokainen on valmis ottamaan itselleen lisää etuuksia sekä vastaavasti leikkaamaa palveluita ja korottamaan veroja, jotka eivät koske häntä itseään, mutta onneksi asiat eivät mene näin. Kompromissiin harvemmin kukaan on tyytyväinen, mutta jos politiikkaan on mukaan lähtenyt, niin olisikohan syytä myös ymmärtää, että kompromissi on monesti ainoa ratkaisu eteepäin. Valtiomiesmäisyyttä on tunnustaa tämä, eikä jäädä kiinni vain omiin näkemyksiinsä. Toinen osapuoli ei ole toimitakyvytön, tyhmä tai Turun tautinen siksi, että hän hän ajattelee tai näkee asiat toisin.

Lapsiperheet ovat luonnollisesti kauhistelleet lapsilisän leikkauksia ja mm. Mannerheimin lastensuojeluliitto on yrittänyt tehdä tästä lapsiasia kysymyksen. Kannattaisikohan sielläkin kuitenkin hetkeksi pysähtyä pohtimaan asiaa ja tuumailla mikäköhän mahtaisi olla yksineläjillä vastaava tuki, jota voisi leikata – heillä kun ei juuri sosiaalietuuksia ole. Aivan jokainen puolue lähtökohtaisesti ajaa lapsiperheiden asiaa, joten suurenakaan huolena en näkisi, että tässä erityisesti leikattaisi joltakin tietyltä ryhmältä. Kompromissi kun yleensä vaatii nipistyksiä kaikilta.

Ylipäätään ainoa itseäni lapsiperheitä koskevassa keskustelussa ihmetyttänyt asia on Kokoomuksen jokseenkin skitsofreeninen suhtautuminen heihin. Toisaalta kokoomus on ollut ajamassa päivähoitomalleja, jossa on korostettu päivähoidon tarveharkintaa. Työttömän lapset kun eivät saisi päiväkodissa olla tai ainakaan aamupalaa ei pitäisi tarjota, kun kotona nämä hoituvat. Mikäköhän kokoomuslaisen ajattelun tarveharkinta piilee siinä, että lapsilisiä kyllä pitää maksaa saman suuruisina kaikille, vaikka iskä ja äiti tienaisivat vuodessa yhdessä reippaasti yli 100.000 euroa. Eikö siellä kotona olekkaan rahaa sitten enää siinä vaiheessa lapsille. Lapsilisien tarveharkinnalla olisi lapsilien juustohöylä leikkaukselta vältytty.