Kenen hanke Ratapihalle rakentuu?

Turun ratapihan elämyskeskuksen arkkitehtuurikilpailun voittajaksi paljastettiin 12.10 perjantaina kehuja kerännyt Luoto -suunnitelma. Hieman huolestuttavampaa turkulaisten veronmaksajien kannalta sen sijaan oli, että jo lauantain 13.10 Turun Sanomissa yksityiseksi kehityshankkeeksi markkinoidun areenakompleksi rahoittajien joukkoon alettiin julkisestikin kysellä myös Turun kaupunkia ja kaupungille tarpeettomaksi sekä kalliiksi käyvän Turkuhallin kohtalo tuntui olevan yhtä auki kuin aiemminkin. Pientä oudoksuntaa ainakin itselleni aiheutti samassa yhteydessä kerrottu lehtitieto siitä, että aiemmin Saku Koivun sekä Supercell miljonäärien Ilkka Paanasen ja Mikko Kodisojan projektiksi kerrotun elämyskeskuksen rahoittajien joukkoon ei olisikaan tulossa yhtäkään yksityishenkilöä, eikä myöskään nykyisen kehitysyhtiön mukaan lähtö sijoittajaksi kiinteistöyhtiön olisikaa aivan varma asia.

Turun kaupungin puolesta hanketta TS:ssa kommentoineet hallintoryhmän johtaja Tuomas Heikkinen ja apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen kytkivät kaupungin osallistumisen hankkeen rahoittamiseen siihen, että elämyskeskukseen päädyttäisiin rakentamaan Turun kaupungin vuokraamat tilat historiallista museota ja konserttisalia varten. Itse olen johtavia virkamiehiä hieman kriittisempi kaupungin mahdollisuuksille osallistua hankkeen rahoittamiseen.

Tänä vuonna entuudestaan velkaisen kaupungin budjetti painuu tappiolle viimeisempien tietojen mukaan 55 miljoonan euroa ja ensi vuodeksikin punaisella oltaisiin jo lähdössä 20 miljoonan verran. Vielä haastavammaksi tilanteen tekee seuraavan vuosikymmenen aikana toteutettaviksi kaavaillut mm. kouluverkon ja joukkoliikenneratkaisun investoinnit, jotka investointeihin tarvittavien satojen miljoonien eurojen lisä lainojen lisäksi ainoastaan kasvattavat yksittäisinä toimintoina kaupungin käyttömenoja entisestään. Talouden tasapainottamiseksi tiedossa on siis joka tapauksessa kitkeriä säästöjä kaupungin toiminnaksi varmuudella jäävillä opetus- ja vapaa-ajan toimialoilla niin lähivuosina kuin seuraavina vuosikymmeninä. Kaupunkilaisille näihin investointeihin päätyminen tulee siis tarkoittamaan isompia hoitoryhmiä, vähempiä opettajia sekä kalliimpaa lasten harrastamista.

Itsestään selvää Turun taloustilanteessa pitäisi olla, että kaupungin mahdollisuus osallistua edes tilojen vuokraamiseen ratapihan elämyskeskuksesta pitää kytkeä siihen, että kaupunki vapautuu samalla merkittävästä osasta nykyisistä kuluistaan. Tällä tarkoitan vähintään nykyisiä kaupungin maksamia 1,2-2,0 miljoonan euron välillä vuositasolla liikkuvia Turkuhallin yhtiövastikkeita, joilla halliyhtiön tulos on pidetty nolla tasolla. Pelkät elinkaarensa päässä olevan konserttitalon tilavuokrat säästämällä kun ei kovin kummoisiin uusiin tiloihin vielä päästäisi.

Tosiasia lienee, että Turun kaupungille historianmuseo-konserttisali yhdistelmän vuosivuokra elämyskeskuksesta tulisi olemaan karkeasti arvioiden vähintään viiden miljoonaa euron luokkaa vuodessa. Vastaavan summan voisi kertaluontoisesti kuvitella olevan saatavissa nykyisen konserttitalon ja ammatti-instituutin tonttien mahdollisesta myynnistä. Tämä jälkeen seuraavat 24 tai 49 vuotta roimasti nousevat uusien tilojen vuokrakulut olisivat rasittamassa kaupungin käyttötaloutta. Aivan valtavia omia investointimahdollisuuksia kaupungille tämä talousyhtälö ei vain mahdollista.

Ketä hankkeen takana oikein olikaan?
Oma lukunsa on esiin noussut elämyskeskuksen rahoitusjärjestely, joka näyttää perustuvan kaava-alueen kerrostalokiinteistöjen myymisen oletettuun kannattavuuteen, jolla on tarkoitus kustantaa ainakin osin areenatilojen rakennuskuluja. Tämä sinällään ei ole uusi tai kovin yllättävä malli, mutta poikkeaa mielikuvasta, jossa hankkeen taustalla oletettiin olevan rahoineen Supercell miljonäärien ja Koivun sekä painopisteenä uuden areenan rakentaminen. Voisin kuvitella, että mahdollisten kiinteistöyhtiön institutionalisten sijoittajienkin vaatimuksena tulee lopulta olemaan, että kehitysyhtiön tulee olla myös itse sitoutunut olemaan mukana sijoittajien joukossa. Valittuun rahoitusmalliin liittyy kuitenkin kaksi merkittävää haastetta.

1) Kasvavan Turun asuntomarkkinoilla voidaan olettaa olevan vielä kysyntää, mutta aivan kiveen hakattua tämä ei ole. Isompien asuntojen kauppa ei käy enää yhtä vilkkaana kuin aiemmin ja toisaalta pienien vuokra-asunnoiksi sopivien asuntojen kysynnällekin on rajansa. Lisäksi ratapihanalueen asuntotuotanto on jo itsessään suunnitellussa laajuudessa sen verran massiivista, että se tyrehdyttää markkinaa. Käteen jäävät asunnot olisivat sijoittajien kannalta kauhistus, joten paine rakentaa asuintalot samanaikaisesti itse areena hankkeen kanssa on melkoinen, toisin kuin TS:n jutussa annettin aikataulusta ymmärtää.

2) Varsinkin urheilupaikka rakentamisessa monesti haaste ei ole halpojen korkojen aikaan itse rakennuskustannukset vaan käyttökulut. Turkuhallia ei ole milloinkaan saatu kannattavaksi ja ainoa yksityinen areena Suomessa, Hartwall Areena, on käyttäjilleen kallis ja silti sen talous on vaatinut lähes jatkuvaa omistajiensa tukea, vaikka sen käyttöaste on ollut tyydyttävää tasoa. En olisikaan lainkaan yllättynyt, jos ratapihalle suunnitellun areenan kuin harjoitusjäähallien ylläpitoa oltaisiin kohta tarjoamassa Turun kaupungin vastuulle, jos vain kaupungilla olisi rahat edes siihen…