Kyllä kuntauudistukselle
Kaikkien puolueiden välillä vallitsee yhteinen näkemys siitä, että Suomen kuntarakennetta tulee uudistaa. Tavasta, keinoista ja aikataulusta on ristiriitaisia näkemyksiä. Turun aluetta käytetään valtakunnallisestikin tyyppi esimerkkinä reikäleipä alueesta, jossa kuitenkaan kuntauudistus ei ole edennyt vuosikymmeniin. Sen sijaan, että pohdittaisiin avoimesti mitä yhdistymällä saataisiin aikaiseksi eri toimialoilla niin Turun alueella pyöritellään useita erilaisia toimialakohtaisia yhteistyömalleja, joissa toinen tykkää toisesta ja toinen taas toisesta ja ennemmin taikka myöhemmin nämäkin hankkeet ovat useimmiten kaatuneet tai hautautuneet pöytälaatikoihin.
Tällainen näennäinen kuntayhteistyöhön pyrkiminen ja sen autuuden vakuuttelu tuntuukin monesti vain keinolta jolla yritetään pelata aikaa sille, että nykyinen tilanne ei mainittavasti muuttuisi. Tämä ei vain ole kovin tehokasta ja tuottaa enemmän käytettyjä kokouskahvikuppeja kuin hyötyä kuntalaisille. Kukaan ei myöskään ole pystynyt osoittamaan sitä kunnallisen yhteistyön mallia, jolla pystyttäisiin hillitsemään kuntien välistä hyvistä veronmaksajista kilpailua, mikä on johtanut osin kestämättömään kaavoittamiseen. Jos kunnalliset päättäjät eivät kykene tekemään tarvittavia uudistuksia itse tai keskittyvät vain pelaamaan aikaa, niin ainoa vaihtoehto on, että valtio puuttuu peliin kuten hallitus kuntaministeri Henna Virkkusen johdolla yritti. Lähestymistapa vain oli väärä. Jokainen voi tehdä itselleen helpon kuntauudistuksen tarpeellisuus testin niin, että kysyy ja samalla pohtii, että jos Suomessa ei olisi lainkaan vielä kuntia, niin olisiko siinä tapauksessa paras ja optimaalisin ratkaisu vetää kuntien rajat nykyisille paikoilleen.
Kunnalisveroprosentti ja kiinteistövero
Arkijärjellä jokainen ymmärtää, että on aikansa elänyt malli, että kunnat tarkistavat aina ylöspäin kunnallisveroprosenttia ja kiinteistövero, kun kunta pyrkii kattamaan kasvaneet menonsa. Kunnalisveronkin osalta tulee katto vastaan ja mitä vaihtoehtoja meillä sitten on. Ylipäätään jo nykyisin kunnallisveroprosentti asettaa suomalaiset keskenään epäoikeudenmukaiseen asemaan, kun pienimmän ja suurimman kuntien määrittämän kunnallisveroprosentin ero on jo viisi prosenttiyksikköä ja tuskinpa viisiprosenttiyksikköä kovempaa veroa maksava suomalainen saa viisi prosenttia parempia palveluita omalta kunnaltaan. Turussa kunnallisveroprosenttiin ja kiinteistöveroon ei tulisi tästä syystä seuraavalla valtuustokaudella koskea.
Välillisten verojen kuten kiinteistöveron kertymän kasvattaminen on yksi tyypillisimmistä keinoista joilla kunnat ovat pyrkineet paikkaamaan vuotavaa talouttaa. Turussa tuntuu kuitenkin nurinkuriselta, että keskustaa lähellä olevia alueita verotetaan ankarammin kuin kaupungin laita-alueita. Kuitenkin laita-alueille kunnallistekniikan ja infrastruktuurin rakentaminen on monesti etäisyyksien johdosta merkittävästi kalliimpaa sekä näiden monesti kokonaan uusien alueiden kaavottaminen hajoittaa Turun kaupunki rakennetta.
Kulujen kattamiseksi Turun ja muiden kuntien on pakko hakea myös rakenteellisia sekä toiminnallisia muutoksia, palveluiden tasoon ja saavutettavuuteen koskemattamatta, eikä vain mennä veronmaksajien kukkarolle. Kuntauudistuksella on myös tässä oma merkittävä roolinsa. Suuret organisaatiot eivät automaattisesti tarkoita tehokkaammin tuotettuja palveluita ja pelkästään suuruutensa takia ne eivät ole tavoiteltavia. Työn paremmalle organisoinnille sekä erityisesti väliportaan hallinnon karsimisella ne tarjoavat kuitenkin paremmat mahdollisuudet.
Lähidemokratia
Kuluneella valtuustokaudella yksi eniten valtuustokeskustelua ja mielipiteitä herättäneitä teemoista ei suinkaan ollut yksikään laadituista vuosittaisista tulo- ja menoarvioista vaan ennen toriparkkia se oli kirjastosillan rakentaminen. Silta maksaa joitakin miljoonia kun taas Turun kaupungin toimintakate on 950 miljoonaa. Yksi pyöräilysilta sinne tai tänne ei lopulta ole Turun kaupungin budjetissa kovinkaan merkittävää, mutta yksittäiselle kaupunkilaiselle ja miksei osalle valtuutetuista silta ja toriparkki ovat osaltaan merkittäviä myös siksi, että ne ovat konkreettisia kohteita muuten ymmärryskyvynrajoja koettelevien päätösten joukossa.
Kuntademokratian piiriin kuuluvat päätökset eivät vain nykyisestä enää yksinkertaistu vaan päinvastoin tulevat entistä monimutkaisemmiksi. Jotta päätöksentekijät eivät olisi virkamiesten armoilla vaaditaan myös päättäjiltä laajaa asiantuntijuuden kenttää.
Jotta päätöksenteko ei karkaa kuntalaisten ulottuvilta tulee lähidemokratiaa kehittää entisestään ja mahdollistaa, että kuntalaisilla olisi suoremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä asioihin. Ruotsi on tässä Suomea ison harppauksen edellä. Kuitenkin näkemys siitä, että lähidemokratia toteutuisi paremmin, jos kuntien yhdistämisen sijaan kehitettäisiin niiden yhteistyötä on osin valheellinen. Kuntien yhteistyön lisääntyminen kun tarkoittaa samalla kuntayhtymien lisääntymistä, joiden hallintoon yksittäinen kansalainen ei pysty mitenkään demokraattisesti vaikuttamaan. Jo nykyisellään kuntien budjeteista valtaosa kuluu sosiaali- sekä erikoissairaanhoidon kuluihin, joissa jo osin toimitaan kuntayhtyminen kautta. Onkin äänestäjien harhaan johtamista, jos kunnalliset päättäjät vetoavat tunteita herättäviin vanhoihin vakuunoihin, kaupungintaloihin ja rakenteisiin, kun saman aikaisesti ovat jo antaneet pois merkittävän osan kunnan itsenäisyydestä.
No jaa toriparkille
Turun keskustaa on uskallettava kehittää ja kiitos edellisten vuosikymmenien päättäjiemme niin säilytettävää ei meille jälkipolville ole paljoa jätetty. Tällä hetkellä tori on Suomen suurin bussipysäkki ja ilman tähän puuttumista pelkillä kosmeettisilla muutoksilla ei saada merkittäviä muutoksia aikaiseksi. Toriparkin tilalle torin alle olisi voitu saada fiksumpiakin ratkaisuja, mutta parempi on, että edes henkilöautot ovat torin alla.
Keskustan pitäminen kauppapaikkana eikä vain joukkoliikenteen läpikulkupaikkana on suuressa määrin Turun kaupungin velvollisuus. Kauppakeskuksissa on omat markkinointi osastonsa, mutta kuka tätä homma tekee keskustassa. Keskustan ongelmana on myös asiavirtoihin nähden liian korkeiksi kasvaneet liikepaikkojen vuokrat, mihin syyllisiä ovat kiinteistöjen omistajat, jotka ylläpitävät vuokrien osalta illuusiota vuosikymmenten takaisesta tilanteesta ennen Myllyä ja Skanssia. Omistuksen keskittyminen ei myöskään paranna keskustan näkymiä tämän osalta.