Pari viikkoa sitten ennakoin, että päivä jolloin TPS ja Inter kohtaavat toisensa syysharmaalla Paavo Nurmen yleisurheilustadionilla karsimassa Veikkausliigapaikasta on fiasko turkulaiselle jalkapallolle. Tänään on se päivä
Turun Sanomat uutisoi eilen tiistaina 25.10, että kaupunki olisi patistanut riiteleviä seuroja neuvotteluihin. En hirveästi noilta tapaamisilta odottaisi, sillä asiassa riitelevät kaksi osapuolta, jotka molemmat ovat oikeassa. TPS:n mielestä heiltä pyydetty vuokrataso Veritas Stadionista on kohtuuton, kun taas Håkansin mielestä se on markkinoiden mukainen. On totta, että Veritas Stadionin vuokra on Suomen korkeimpia, mutta yhtä totta on, että hinta on sen mukainen mitä stadionyhtiön pitäisi saada, jotta sen toiminta olisi edes jossakin määrin kannattavaa.
Apuun on huudettu aikoinaan surkean sopimuksen siunannutta Turun kaupunkia ja liikuntajohtaja Markus Kalmari heittikin Turun Sanomissa ilmoille ajatuksen, että kaupunki ostaisi stadionin. Tätäkään mahdollisuutta en pitäisi kovin realistisena, sillä miksi kaupunki (jolla ei ole rahaa) ostaisi stadionin, joka aiheuttaa pelkkiä kustannuksia. Yksinkertaisempikin poliitikko alkaa pohtia helposti, miksi Impivaaran uimahallia käyttävät seniorit tai puolapuiden joukossa liikkuvat lapset täytyisi pistää maksumiehiksi sille, että jalkapallo TPS:n tulisi saada pelata pelinsä Veritas Stadionilla markkinahintaa halvemmalla. Siitähän tässä nimittäin olisi kyse.
Ei yksityinen toimija Håkans tai Turun kaupunki pysty nykyisellä Veritas Stadionin liiketoimintamallilla tuottamaan areenan palveluja nykyistä halvemmalla ja tehokkaammin. Ehdotetuissa kokonaan omistamisen tai osaomistuksen malleissa olisi kaikissa kyse siitä, että viime kädessä turkulaiset veronmaksajat olisivat se taho, joka maksaisi väliin jäävät kulut ja näin subventoisi käyttökustannuksia niin, että ne olisivat seuroja tyydyttävällä tasolla. Mistään markkinataloudesta ei tuolloin ole kyse, vaan perinteisestä veroeurojen jakamisesta harvoille. Tämä tie alkaa Turun osalta olla kuljettu loppuun ja siksi kaupungin isät tyytyvät vain patistelemaan seuroja sopuun. Takaraivossa heillä kummittelevat hyvänäkin vuonna 1,5-2,3 miljoonan euron kulut Turkuhallin ja Kupittaan jäähallin muodostamasta monitoimiyhtiöstä sekä tulossa olevat vuokrakulut Samppalinnan maauimalasta ja uudesta palloiluhallista, jotka kasvavat jatkossa kulubudjettia vuosittain liki 2,0 miljoonalla eurolla. Ei siinä sopassa enää hirveästi pohdita jalkapallostadionin sosialisointia tai edes uusia valoja Paavo Nurmen stadionille.
Käytännössä ainoa keino, jolla tämä oravanpyörä seurojen ja kaupungin välillä pystyttäisiin ratkaisemaan, on Veritas Stadionin liiketoimintamallin muuttaminen. Ei parturikaan voi pyörittää järkevästi kampaamoa, jos hänellä on sakset, joilla pystyy leikkaamaan vain 16 tuntia viikossa. Kuitenkin juuri tällaisen pullonkaulan Veritas Stadionin nurmi muodostaa, vaikka se onkin huippuhyvä. Kun käyttötuntien määrä on mitätön, niin yhden yksittäisen tunnin hinta on tällöin väkisin korkea. Keinonurmella ei olisi käyttörajoitusta, jolloin tuntihintakin laskisi ja voisi olla sellainen johon TPS jalkapallonkin eurot riittäisivät. Silloin alkaa olla lopulta sama omistaako stadionin Håkans vai Turun kaupunki.
P.S
Surullisinta karsinta saagassa on, että tällä viikolla pelattavat paikallisderbyt olisivat itse asiassa todennäköisesti olleet tekijä, jotka olisivat voineet kummankin seuran osalta pelastaa tulevan Veikkausliigakauden taloudelliset riskit vähän mielekkäämmiksi. Niin Inter kuin Tepsikin ovat keväästä lähtien lähinnä keskittyneet jakamaan ilmaisia lippuja peleihinsä, kun tänä harmaana lokakuisena viikkona seuroilta on tultu todella ostamaan lippuja ensimmäistä kertaa koko kauden aikana. On myös aivan eri asia myydä mahdollisille yhteistyökumppaneille tuotetta Veikkausliigan paikallispelit, jotka aidosti kiinnostavat suurta osaa turkulaisista. Kumpi tahansa Veikkausliigassa ensi kaudella pelaakin, niin sen myyvin osa pakettia on tämän viikon jälkeen taas mennyttä.