Turun Sdp päätyi esittämään minua tulevaksi nelivuotiskaudeksi superlautakunnaksikin kutsuttuun uuteen kaupunkiympäristölautakuntaa. Kaupunkiympäristölautakuntaan yhdistyvät mm. kaavoituksesta vastaava kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta sekä vuodenvaihteessa osin kiinteistöliikelaitoksen johtokunta, joka on hallinnoinut kaupungin tiloja. Samalla päättyy oma 4,5 vuoden mittainen rupeama liikuntalautakunnassa.
.
Edessä olevaan muutokseen olen suhtautunut kaksijakoisesti. Liikuntalautakunnassa toimiminen on ollut hienoa aikaa, vaikka kaikki päätökset eivät aina niin hienoja ole olleetkaan. Olen tavannut tällä matkalla monia intohimoisesti liikuntaan suhtautuvia värikkäitäkin ihmisiä, joista osaa voin kutsua jatkossa ystävikseni. Liikuntalautakunnan jätän siksi toisaalta haikein mielin, mutta toisaalta tyytyväisenä. Monet asiat, joita lähdin tavoittelemaan, on saatu maaliin, vaikka taloudellisesti ajat ovat olleet haastavat. Kuitenkin vahtivuoromme jälkeen seurojen toimintaedellytykset ovat Turussa edelleen kohtuulliset, vaikka niidenkin saamia avustuksia on jouduttu leikkaamaan. Liikkumisen edellytykset ja hinnat on saatu pidettyä siedettävinä ja lasten vuorot edelleen maksuttomina. Mutta toki joukkoon mahtuu myös jokunen täydellinen huti päätös. Ikävä tosiasia on, että liikuntalautakunnan taloudellinen liikkumavara on jatkossakin todella kapea, ja liikuntapaikkojen hintoihin ja seurojen saamiin avustuksiin ei ole siksi varaa koskea.
Ilman liikuntalautakunnan jäsenyyttä, on jatkossa helpompi käyttää täällä blogissa sanan säilää urheilu- ja liikunta-asioita kohtaan, sillä luottamustehtävä aiheuttaa väkisin pientä sordiinoa. Kommentoipa sitten palloiluhallia, avustuksia tai pystyttää itse ulkokenttää, niin joku siitä pahoittaa mielensä – aina. Itse en ole kuitenkaan kovin kiinnostunut käyttämään vapaa-aikaani sellaiseen neutraaliin harmaaseen pyörittelyyn, jossa ei olla oikein mitään mieltä mistään.
Uudessa kaupunkiympäristölautakunnassa on mahdollisuudet olla mukana näköalapaikalla Turun kaupungin kehittämisessä. Kun katsoo nimilistaa, ketkä pelkästään demareilla ovat lautakunnassa vaikuttaneet, jää meille – minulle ja ensimmäiset kaksi vuotta mukana olevalle Petra Peltoselle – kohtuullisen isot saappaat täytettäviksi. Itselleni muutos liikuntalautakunnan kuukausittaisista kokouksista kaupunkiympäristölautakunnan lähes viikoittaisiin kokouksiin on suuri. En edelleenkään osaa nähdä itseäni kuitenkaan oikein poliitikkona, vaan enemmänkin koen olevani ”lainassa” politiikassa.
.
Jos jotain toivon pystyväni viemään mukanani superlautakuntaan, on se emeritus liikuntajohtaja Arto Sinkkosen perintö, jossa sopivan rennolla, mutta monesti ryhmädynamiikkaa hienosti huomioivalla tavalla päätökset saatiin kaikkia tyydyttäviksi. Vaikka ollaan joskus eri mieltä, niin asioiden täytyy riidellä, ei ihmisten.
