Kvartaali takana, useampi edessä

Loppukevät tarjosi itselleni niin töiden kuin luottamustehtävienkin osalta odottamattomia uusia haasteita. FBC Turun hallintaan siirtyneen Raunistulan Salibandyareenan toimitusjohtajuus ja kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnan jäsenyys haastoivat ajankäyttöni kohtuullisen perustavalla tavalla. Nyt kun uutta Raunistulan halliyhtiötä on virallisestikin vedetty kohta ensimmäiset kolme kuukautta ja myös kaupunkiympäristölautakunnan toiminta alkaa olla kohtuullisesti näpeissä on mahdollisuus pohtia myös kulunutta kesää.

Päätös siitä, että FBC Turku lähti pyörittämään perustetun Raunistulan Salibandykeskus Oy:n kautta paremmin Salibandy Areenana ja SB Areenana tunnettua hallia, tehtiin lopulta muutamassa viikossa. Tuona aikana oli tehtävä taloudelliset laskelmat, arvioitava riskit ja valmisteltava käytännön tasolla hallihanketta. Vaikka halli virallisesti siirtyi käyttöömme vasta elokuun alusta, oli töitä tehty jo koko kesä hallin ja asioiden kuntoon saattamisen kuin myös myymisen sekä talousyhtälön rakentamisen osalta. Omalta osaltani se tarkoitti, että loma jäi hieman lyhyemmäksi ja toisaalta aivan kaikkia muita asioita ei välttämättä tullut aina hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Oman haasteensa kuvioon toi, että olimme ehtineet jo alkuvuodesta sopia Sport Gardenin kesän remonteista, jotka tietysti osuivat osin päällekkäin Raunistulan korjausten kanssa.

Molemmat hallit saatiin onneksi kohtuullisella tavalla käyttökuntoon elokuun alkuun mennessä, vaikka samalla oli myös hyväksyttävä, että osa suunnitelmistamme lykkääntyi kauden aika toteutettaviksi. Raunistulassa elokuun isot junioriturnaukset tarjosivatkin hyvän pilottivaiheen hallille. Olimme myös itse hieman turhautuneita, kun suurimpana ongelmana ilmeni uuden maton aluksi puutteellinen teippikiinnitys lähes kitkattomaksi kuluneeseen vanhaan alustaan. Tällekin onneksi löydettiin kohtuullisessa aikataulussa ratkaisunsa.

Keväällä päädyimme myös linjaukseen, jossa Sport Gardenia kehitetään jatkossakin niin toiminnaltaan kuin värimaailmaltaankin enemmän FBC Turun kotipesän suuntaan. Vastaavasti Raunistulan osalta taas pyritään entistä paremmalla siisteydellä, valoisuudella ja asteen pelkistetymmällä ulkoasulla vastaamaan tasapuolisella tavalla kaikkien asiakkaiden tarpeisiin. Kahden hallin osalta ei ole silti saavutettavissa merkittäviä synergiaetuja, mutta toki tiettyjä toimivia käytäntöjä on nyt jo pystytty siirtämään hallista toiseen.

 

Historiaa kunnioittaen kaupunginkehittämistä

Kuntavaalien jälkeen en erityisemmin kaupannut itseäni kaupungin luottamustehtäviin, toki luotin, että saamani äänimäärä johonkin tehtävään riittää. Liikuntalautakunnassa jatkaminen olisi tietysti kiinnostanut, mutta toisaalta sinne tarvittua naista itsestäni ei kovin helpolla saanut. Toisaalta tällä hetkellä myös tuntui, että mahdollisuudet tehdä turkulaisia liikkujia ja seuroja palvelevaa modernia liikuntapolitiikkaa on vähintäänkin rajalliset taloudellisen liikkumavaran olemattomuuden ja ehkä myös henkilökysymysten vuoksi.

SDP:lla oli tarve päivittää kaupunkikehitys- ja kaavoituspolitiikkaansa, ja itselleni se on liikunnan lisäksi toinen ala, jossa koin pystyväni tarjoamaan hieman uudenlaista ajattelua. Vuosikymmeniä demareiden kaavoituspolitiikan keskeisenä lähtökohtana oli ollut edistää rakentamista ja tätä kautta luoda työtä ja toimeliaisuutta Turkuun. Ongelmana tässä, muuten johdonmukaisessa tavassa toimia oli, että ympäristön ja asukkaiden ääntä ei aina muistettu kuunnella riittävällä tavalla. Tähän olemme pyrkineet jo tuomaan käytännöllisempää ja kaupunkilaiset paremmin huomioivaa lähestymistapaa. Valtuustokauden aluksi löysimme vihreiden kanssa periaatteellisella tasolla toisemme kaupunkikehitykseen liittyvissä asioissa ja muodostimme yhteisesti kokoustavan lautakuntaryhmän. Yhteinen ryhmä ei sido kumpaakaan puoluetta, mutta helpottaa yhteistyön tekemistä.

Omalle vaatimattomalle poliittiselle uralleni on ollut kohtuullisen mielenkiintoista, että työn alle on aina tullut itseäni läheltä koskettavia päätöksiä. Liikuntalautakunnassa mm. Teräsrautelan kenttä ja Portsan Tallinmäenkenttä ovat omaa nykyistä ja lapsuusajan ympäristöäni ja mm. palloiluhallin kaltainen liikuntapaikkarakentaminen oli jo töideni kautta tullut tutuksi. Kaavoituksen osalta olen löytänyt tälle jatkumoa ja vieläpä niin, että yllättävänkin usein olen ollut jäävi päätöksen tekoon sukulaissuhteiden vuoksi. Toisaalta aidosti jäävi olen kun naapuriimme Portsassa pyritään kaavoittamaan käsittämätöntä uudisrakennusta. Koen, että päättäjänä on toisaalta hyvä olla myös itse mukana tällaisessa prosessissa, koska entistä paremmin ymmärtää, että trendinä oleva keskusta-alueen täydennysrakentaminen ei todellakaan ole kivutonta. Todellisuudessa Turun kaltaisessa vanhassa kaupungissa jokainen täydennysrakentamiskohde ja kaava on työlästä talouden, historian, räystäslinjojen sekä paaluttamattomien naapuritalojen kanssa tasapainoilua, jossa naapureiden valituksia ei noin vain voida lakaista sivuun.

Täällä blogissa aion jatkossakin palata liikuntaan ja urheiluun liittyviin kysymyksiin, mutta jatkossa myös siihen, millaiseksi Turun ympärillämme tulisi kehittyä.