Kaupunkinjohtajan käsi tukevasti liikuntaa harrastavien perheiden lompakolla

Turun kaupunginjohtaja Minna Arve julkisti maanantaina ehdotuksensa tulevien vuosien leikkauksista. Kuten ennalta pelkäsin oli leikkauslistalle tuotu jälleen sekä urheiluseurojen saamat avustukset että lasten ja nuorten harjoitustilojen maksuttomuus Turun kaupungin tiloissa. Säästötoimenpiteiden toteutuessa turkulaiset perheet pääsisivät jatkossa maksamaan kasvavan hinnan lastensa harrastuksista.

Vaikka Turun kaupunki juhlapuheissa usein korostaa liikunnan merkitystä sekä aktiivista seurakenttää turkulaisten liikuttajana, niin kulissien taakse nähneenä tätä on monesti vaikea uskoa. Lasten ja nuorten vuorojen maksuttomuus on ollut vuosikymmenen ajan kyllä ulospäin kaupunginisien ja äitien markkinointifraasina, mutta vähintään yhtä pitkän ajan vuorojen maksuttomuus on tuotu heti ensimmäisenä leikkauslistalle kuin se on ollut mahdollista. Se kertoo arvoista ja ennen kaikkea arvostuksen puutteesta liikuntaa ja liikunnan vapaaehtoiskenttää kohtaan.

Yhtäläillä seurojen saamien avustusten ”kehittäminen” tai avustusperiaatteiden ”uudistaminen” ovat olleet kohta jo vuosikymmenen ajan synonyymi sille, että vaikka seuroissa liikkuvien turkulaisten määrä kasvaa, kuten samalla seurojen kustannuksetkin, niin Turun kaupunki pyrkii aina ensisijaisesti löytämään keinoja joilla sen ei tarvitsisi avustaa seuroja jatkossa edes näinkään vähää.

Tällä tiellä jatkaa myös kaupunginjohtaja Arve, joka ehdottaa 600.000 euron leikkauksia toteutettaviksi joko seurojen saamia avustuksia pienentämällä tai käytännössä vaihtoehtoisesti lasten ja nuorten vuorojen maksulliseksi muuttamisella. Valita saa siis ruton ja koleran väliltä.

Vielä viikko sitten kaupunginjohtajan papereissa luki rehellisesti säästökohteena ”Alle 20-vuotiaiden lasten ja nuorten vuorojen maksullisuus”. Maanantaina kaupunginvaltuustolle ja julkisuuteen tuodussa esityksessä toimenpide oli vaihtunut sekä toteutukselta että suomenkieleltä epämääräiseempään muotoon: ”Nyt liikuntapaikat ovat ilmaisia alle 20 vuotiaille / Liikuntaavustustpolitiikan uudistaminen. Maltilliset käyttömaksut kaikille.” Kun vuorot ovat olleet jo vuosia aikuisille maksullisia, niin mikäköhän muu vaihtoehto mahtaa jäädä jäljelle kuin lasten ja nuorten vuorojen maksullisuus, vaikka sen kuinka epämääräisesti kaupunginjohto yrittäisikin muotoilla julkisuuteen.

Koska seuroilla ei näitä vuororahoja ole, minkä myös kaupunginjohto tietää, niin käytännössä seurat pistetään tekemään kaupungin likainen työ keräämällä kausimaksujensa yhteydessä rahat vanhemmilta ja siirtämään ne sitten kaupungille. Vaihtoehdoksi tarjotaan, että jos tähän ei suostuta, niin seuroilta viedään avustukset. Kun julkisuuteen tulevat taas tiedot lasten harrastamisen hintojen kasvusta, niin samat kaupungin isät ja äidit voivat taas ryhdikkäästi jeesustella miten seurat varmaankin vetävät jotain välistä, kun hinnat näin kasvavat. Aivan kaupungin omat päätökset niitä hintoja kasvattavat.

En yleensä myöskään pidä siitä, että kulttuuria tai liikuntaa rinnastetaan tai vertaillaan, sillä molemmille on tarpeensa. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan voi olla vertaamatta, että alle vuosi takaperin Turun kaupungin kulttuuripuolen avustuksia korotettiin 300.000 eurolla, kun liikunnan avustuksia ei ole korotettu vuosikymmeniin. Voisi kuvitella, että tämä hiljattain kasvanut kulttuurin avustuspotti olisi ensimmäisenä juustohöylän alla leikkauslistalla, mutta näin ei kuitenkaan ole. Säästöohjelmassa päinvastoin lasten ja nuorten liikuntavuorojen maksullisuudella (tai liikuntaseurojen avustus leikkauksilla) aiotaan säästää enemmän kuin kaikilla kulttuuri- ja nuorisopuolen säästötoimenpiteillä yhteensä. Helposti näyttäisikin, että kulttuurin kasvaneet avustukset katetaan liikuntaa harrastavien lasten vanhempien pussista.

Jos tällaisella tavalla liikuntaa harrastavien lasten perheitä sekä urheiluseurojaan kohtelee liikunnan mallikaupungiksi 2025 tähtäävä Turku, niin en halua tietää edes millaista toiminta on muissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa. Turhan varmaan kenenkään ihmetellä miksi ainakin itselleni lähes 500 miljoonan euron raitiotieinvestoinnit maistuvat katkerille, kun edes tämän hetken pieniin haasteisiin ei kyetä vastaamaan kuin entisestään leikkaamalla. Miksikään rakenneuudistukseksi tai tulevaisuusinvestoinneiksi näitä tikarin iskuja liikuntaväen ja turkulaisten perheiden selkään ei kehtaa kukaan sentään kaupunginjohdossakaan edes väittää.