Turku on kasvanut maahanmuuton siivittämänä viime vuosina ennätyksellisellä tavalla. Vaikka kaupungin verotulot ovat kasvaneet, niin on käynyt ilmeiseksi, että tulot eivät ole silti pysyneet mukana väestönkasvun aiheuttamassa kustannusten kasvussa. Hieman hölmöläisten hengessä Turunkin voidaan nähdä syöneen kahdella eurolla tienatakseen yhden.
Turku ei ole kasvavan kaupungin taloushaasteiden kanssa yksin. Suomen harvoista enää kasvavista kaupungeista niin Espoo, Vantaa kuin Tamperekin kipuilevat vastaavien haasteiden kanssa. Voimakkaasti viime vuosikymmenenä investoinut Tampere joutuukin jatkossa sopeuttamaan talouttaan kaupunkilaisten arjessa tuntuvalla tavalla irtisanoessaan henkilöstöään ja leikkaamalla niin opetuksesta, kulttuurista kuin liikunnasta sekä korottamalla lähes kaikkia kaupungin perimiä maksuja joukkoliikenteestä alkaen.
Menneinä vuosina Turussa tulivat tutuksi entisen pormestari Minna Arven sanat: ”mieluummin kasvavan kaupungin haasteet kuin supistuvan”. Tämä hokema jätti huomioimatta, että Turku pystyisi halutessaan säätelemään väestönkasvun vauhtia taloudelliselle kantokyvylleen sopivaksi. Kasvun ilmeisistä haasteista huolimatta kaupunginjohdon prioriteettina on näyttänyt silti olleen enemmän Turku-Tampere -asukaslukukilpailu kuin tasapainoinen talous.
Nykymuotoinen väestönkasvu ei ole Turulle enää pelkästään haaste, vaan se muodostaa vakavan uhan sekä nykyisille palveluille että maltilliselle kuntaveroprosentille. Kaupunki velkaantuu kuluvalla valtuuskaudella, ja sen jälkeenkin, investointien johdosta ennen näkemättömällä tavalla. Ilmassa on ollut vauhtisokeuden merkkejä.
Kaupungin käyttötalouden krooninen epätasapaino on osaltaan aiheuttanut sen, että optimoidakseen maankäytöstä ja kaavoista saamiaan tuloja, kaupunki on ajautunut kehään, jossa rakennuttajien ei ole kaupungin perimien maksujen johdosta kannattavaa rakentaa Turkuun kuin tiivisti yksipuolisia, pieniä ja kalliita kerrostaloasuntoja, joita asuntosijoittajat ostivat. Nyt tällaisia kaavoja ovat pöytälaatikot täynnä, vaikka näitä asuntoja ei kovin moni edes haluaisi kodikseen. Silti ratkaisuksi Turussa nähdään edelleen tämän kaltaisen rakentamisen lisääminen ja samaan aikaan perheenperustamisiässä oleva koulutettu keskiluokka jatkaa muuttoaan pois Turusta naapurikuntiin edullisempien ja väljempien asuinneliöiden perässä.
Turun maahanmuuttoon perustuva väestökasvu on sen sijaan täyttänyt kohtuuhintaista asumista tarjonneet lähiöt erityisesti Itä-Turussa, mikä on syventänyt kaupungin alueellista eriytymistä hälyttävällä tavalla. Jatkuessaan väestönkasvu olisi entistä suurempi haaste muuttajien kotoutumiselle, sillä jo nykyisin Turussa on yli 150 peruskoululuokkaa, jossa yli 30% oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Tutkimuksissa 30%:a on pidetty rajana, jonka jälkeen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimistulokset mm. suomen kielen osalta alkavat heiketä.
Espoo on uudessa strategiassaan kaupunginjohtaja Kai Mykkäsen johdolla ottamassa väestönkasvun suhteen ”pari piirua hillitsevämmän otteen” ja painottamassa rakentamisessa määrän sijaan laatua. Mielestäni aika Turussa on kypsä vastaaville päätöksille.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien mielipidekirjoituksena 18.11.2025.