Miten lähdit mukaan politiikkaan?
Koulutukseni ja työtaustani toivat minut hyvin lähelle yhteiskunnallista vaikuttamista, mutta en pitänyt itseäni koskaan kovinkaan poliittisena henkilönä, idealistina kylläkin. Itselleni tärkeitä arvoja ovat aina olleet vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joiden merkityksen opin jo kotoa.
Vierastin pitkään puoluepolitiikkaa, mutta itsellenikin Soinin jytky aiheutti tietynlaisen heräämisen – jolleivat fiksut ja osaavat ihmiset tee muuta kuin katsovat vierestä, niin eivät he voi silloin myöskään syyttää tapahtuneesta kuin itseään. Sosiaalidemokraattisen puolueen koin edustavan eniten näitä itselleni keskeisiä arvoja, joten liityin puolueeseen 2011 vuosi ennen kuntavaaleja.
En ole koskaan ajatellut, että politiikka voisi olla minulle ammatti tai minulla olisi pyrkimystä tehdä poliittista uraa. Olen lähtenyt mukaan politiikkaan vain vaikuttaakseni kotikaupunki Turun asioihin.
Millaisena poliitikkona itsesi näet?
Olen ehdottomasti Timo Harakan jalanjäljissä supercell-sosialisti. 2020-luvun sosialidemokratian keskiössä pitää olla aito markkinatalous, fiksu valtio ja kunnat sekä ennen kaikkea uudet arviot työstä ja taloudesta.
Monet varmasti pitävät minua liikunta ja urheilumiehenä, mitä varmasti olenkin. Koen itseni myös yleispoliitikkona koulutustaustani ja aiemman työkokemukseni johdosta sekä olen lisäksi profiloitunut myös kaupunkikehitykseen liittyvissä asioissa. Koska asuin pitkään Portsassa ja nykyisin Lonttisissa sekä olen kotoisin Länsi-Turun alueelta, missä myös työskentelen, niin ovat keskusta ja Länsi-Turun asiat toki lähellä sydäntäni.
Uskon yhteiskuntamme jatkuvaan uudistamisen tarpeeseen, mutta minulle uudistaminen ja leikkaaminen eivät ole automaattisia synonyymejä toisilleen. Itselleni tärkeää on kaupunkilaisten saamien hyvinvointipalveluiden laatu, eikä niinkään se kuka niitä tuottaa. Poliitikkona en myöskään pyri miellyttämään ketään, vaan pyrin sanomaan asiat niin kuin ne ovat, vaikka sillä ei välttämättä aina kavereita kerätä. Monet yhteiskuntaamme nykyisin vaivaavat ongelmat olisi pystytty ratkaisemaan monesti jo aikoja sitten, jos päättäjät olisivat uskaltaneet tehdä välistä myös vaikeita päätöksiä, joilla irtopisteitä ei kerätä.