Turkulainen koripallo on aiheuttanut itselleni skitsofreenisia tunteita jo useamman vuoden ajan. Kovin iloinen ei varmaan kukaan voi olla, että perinteinen joukkuelaji kyntää Turun kokoisessa kaupungissa nykyisissä pohjavesissä, mutta toisaalta joka kerta kun lukee TS Extrassa lauantaina olleen jutun kaltaisia koris juttuja tajuaa miten kaukana realismista välillä ollaan.
Koripallo scenen ulkopuoliselle seuraajalle on välittynyt jo useamman vuoden ajan kuva, että turkulaisen edustusjoukkuetason miesten koripallon konttaamiseen suurin syyllinen on puutuva palloiluhalli. Vaikka tiedän taas astuvani jonkun varpaille, niin uskallan väittää, että tuo ajatusmalli on päänsä pensaaseen työntämistä, jossa kätevästi vastuu nykytilanteesta ulkoistetaan muille. Epämääräiset poliitikot siis nähdään turkulaisen koripallon sukellukseenkin syyllisinä.
On täydellistä saivartelua ja kyvyttömyyttä nähdä tosiasioita, jos nykytilaan syyllisiä aletaan etsiä tasolta ”ylimmältä riviltä katsomoa ei kenttää näe aivan kokonaan”. Englannissa jalkapalloa pelataan aladivareissa tuhansille katsojille rotankoloissa, joissa puitteissa on hitusen enemmän toivomista ja silti siellä on katsojia ja yhteistyökumppaneita. Ajattelumalli siitä, että sponsoreita voi saada vain jos tarjolla on janssoninkiusausta on viime vuosituhannelta.
Se että katsojat ja yhteistyökumppanit löytäisivät turkulaisen koripallon vaatisi, että itse tuote on kunnossa. Uusi palloiluhalli olisi tällöin karkin uudet kääreet. Jos itse karkki on hyvä niin uudet kääreet voivat nostaa sen lentoon, mutta jos karkki on paha, niin uudet kääreetkään eivät sitä pelasta, vaan voivat aiheuttaa entistä happamamman vastaanoton. En voi olla muistelematta miten kävi, kun Namikan kotipelit jokunen vuosi takaperin junailtiin salibandyn kanssa Turkuhalliin ja kun katsojia oli yhtä paljon kun pelaajia siirtyi koripallo vähin äänin takaisin Nunnavuoreen.
Sinä aikana kun koripallo on romahtanut Turussa on esim. salibandyyn yksityisellä rahoituksella rakennettu niin harjoitusolosuhteet kuin myös osin riittävät peliolosuhteet, eikä siinä ole poliitikkoja ja kaupunkia tarvinnut syytellä tai aina edes huudella mukaan. On ollut tekemisen meininki ja katse tulevassa, jos esteitä on tullut niin ne on nopeasti pyritty omin neuvoin ratkaisemaan. Seurojen välinen kilpailu on vain ollut kiihdyttämässä tätä kehitystä. Ylipäätään Turussa näyttäisi menestyneen joukkueet ja lajit joissa on voimakasta kaupungin sisäistä kilpailua. En olekaan aivan varma onko koripalloilussa ollut aivan näin.
Jotta palloiluhallille olisi ladattu turkulaisessa koripalloilussa vielä epärealistisemmat odotusarvot, niin oma lukunsa on Henrik Detmanin, Curt Lindblomin ja nyt Jukka Wihannon puheet suunniteltua suuremman palloiluhallin tarpeesta. En ole nähnyt tälle vielä yhtäkään kestävää ja taloudellisesti realista perustetta ja ennen kaikkea sellaista, joka hyödyttäisi turkulaisia. Jos herrat uskovat koripallon vetovoimaan, niin Artukaisista löytyy jo nykyisinkin 11.000 hengen kapasiteettia, joten miksi siihen 7000 tyytyä. Jos oikeasti harrastajamäärät ja peliareenan puitteet olisivat näiden herrojen esittämän mukaisesti ratkaiseva tekijä katsojien löytymiselle peleihin, niin ihmettelenpä vain miksi kiekkopelejä pelataan Artukaisissa 5000 hengelle. Koripallo pomojen esittämällä logiikallahan tuvan pitäisi olla jatkuvasti kiekkopeleissä täysi. Tuosta edellisestä koripallon ja ison areenan kohtaamisesta Turussa en jaksa uudelleen muistuttaa.
Huolestuttavaa on, että puuttuvasta palloiluhallista on tullut jonkinlainen kestoselitys turkulaisessa koripallossa. Eivät salibandya harjoittelevat lapset juuri sen kummemmissa paikoissa treenaa mitä koripallojunnutkaan, mutta en silti ole kuullut kenenkään esittävän, että juniorimäärät salibandyssa nousisivat räjähdysmäisesti kun palloiluhalli tulee. Tuskin olen ainoa joka myös kyseenalaistaa ylipäätään koko koripallon edustusjoukkue toiminnan motivoivuuden vapaaehtoistyön kohteena. Ainakin itsestäni tuntuisi perin omituiselta uhrata mitään panosta sen eteen, että viime kädessä kyse olisi siitä, että jenkeistä tuodaan 6. tason peluri ”ratkaisemaan” pelejä puoleksi vuodeksi tai oikeastaan siitä kuinka monen tällaisen tusina peluriin kerätyt eurot riittävät. Uuden Namikan malli tulevaisuudessa turkulaisten junnujen edustusjoukkueena on varmasti sata kertaa motivoivampi monelle vapaaehtoiselle.
Turkulainen koripallo ei ole vielä menettänyt lopullisesti peliään, mutta tekosyiden sijaan olisi ehkä aika katsoa omaan pesään ja lähteä sitä kautta rakentamaan pakettia kuntoon ilman surkuttelua menneestä. Uskallusta pitäisi olla myös kyseenalaistaa vanhat käytännöt, sillä mikä toimii Loimaalla ei toimi välttämättä Turussa ja se mikä toimi 70-80-luvulla tuskin toimii enää nykyaikana. Ylipäätään korjatussa Nunnavuoressa on tätä nykyä loisto puitteet, joten jos vaikka sen täyttämisestä ensin lähtisi liikkeelle, kun uuden Namikan tulemisen aika on.