Turun ratapihalle suunniteltu monitoimihallihanke etenee tulevana tiistaina Turun kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. En näe juurikaan syitä miksei kaavoitushanke etenisi osallistumis- ja arviointisuunnitelmavaiheeseen. Lopullinen kaava on tarkoitus antaa käsitykseni mukaan hieman normaalia joustavampana, jotta arkkitehtikilpailun lopputulosta ei sidottaisi liikaa. Kaavoitusta suurempana haasteena Turun kaupungille näen kuitenkin kysymyksen siitä, minkälaisesta kumppanuudesta kaupunki on hankkeen taustavoimien kanssa keskustellut.
Turun kaupunki sitoutui syksyllä 2017 kaavoituksen osalta kumppanuusmalliin, jolla pyritään varmistamaan ratapihan hankkeen pysyminen kaavoituksen osalta aikataulussa. Kuitenkin samassa yhteydessä kaupunginhallitus päätti, että varsinaisesta kumppanuudesta mm. tilojen osalta päätetään vasta syksyllä 2018. Kovinkaan moni poliitikko ei ole nähnyt itse hankkeessa juurikaan ongelmia, ehkä pysäköintiratkaisuja lukuun ottamatta, mutta kaupungin osallistumisessa edes välillisesti hankkeen rahoittamiseen on nähty suurempia kysymysmerkkejä.
Olen itse yrittänyt viime aikoina saada vahvistusta muutamilta tahoilta kuulemastani kolmen miljoonan euron vuosittaisesta rahoituksesta, jonka kaupunki olisi luvannut hankkeelle ilmeisesti käytännössä tilavuokrina. Aivan selväksi ei ole käynyt mistä tämä hankkeen puuhamiehilläkin tiedossa oleva luku on tullut. Mittasuhteesta kertonee se, että Kupittaan uuden palloiluhallin vuosivuokra on noin 1,5 miljoonaa, joten kyseessä olisi tähän nähden kaksinkertainen summa- ja tilakokonaisuus.
Turun kaupungin yksittäisellä toimialalla, esim. liikuntapalveluilla, ei missään olosuhteissa ole mahdollista sitoutua tällaiseen rahoitukseen. Käytännössä ainoa mahdollisuus on, jos tällaiseen ratkaisuun päädytään, että summa tulee kaupunginjohdon esittämänä uutena käyttökuluna päätettäväksi valtuustolle budjetin laadinnan yhteydessä. Tällöinkin summa olisi vuositasolla niin merkittävä, ettei sen läpimenolle kokonaan uutena kuluna olisi mitään takeita. Koko ratapihahanke näyttäytyisi muutenkin hyvin erilaisena, jos puhutusta 400 miljoonan kokonaisuudesta esim. tulevina 25 vuotena 75 miljoonaa palautuisi rakentajille kaupungin taskuista.
Kuitenkaan en pysty aivan olan kohautuksella suhtautumaan kuulemiini lukuihin, sillä liikuntaväelle ratapihahankkeesta pidetyssä esittelytilaisuudessa puuhamiehet maalailivat mielikuvia käyttäjille maksuttomista liikuntatiloista. Vaikka hankkeen taustalla olevilla mm. vastuuntuntonsa jo näyttäneillä Supercell miljönääreillä ei pikkurahasta liene pula, niin silti maksuttomat tilat kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta. Paremmin asiaan perehtyneenä tuo kuulostaa pikemminkin hieman Veritas Stadionia ja entistä Caribia hallia muistuttavalta kuviolta, jossa kaupunki maksaa kyllä omistajille markkinahintaista vuokraa käytössään olevista tiloista, mutta luovuttaa tilat nykykäytännön mukaan maksutta alle 20-vuotiaiden tapahtumien käyttöön. Haasteeksi tässäkin yhtälössä muodostuu se, että liikuntapalveluilla ei Kupittaan palloiluhallin ja Samppalinnan maauimalan remontin valmistumisen jälkeen ole euroakaan ylimääräistä budjetissaan. Pikemminkin liikuntapalveluilla olisi tarve löytää rahaa nykyisten tilojen peruskorjauksiin sekä kohtuuhintaisiin, hieman vaatimattomampiinkin tilaratkaisuihin.
Käytännössä ratkaisu tähän kuluyhtälöön saattaa löytyä Artukaisten pellolta. Turun kaupunki on viimeisen 25 vuoden ajan maksanut halliyhtiön tilikauden alijäämän suuruudesta riippuen vuosittain 1,3 – 2,0 euroa vastikkeina pääosin omistamalleen yhtiölle. Turkuhallin käyttökulut turkulaisille veronmaksajille ovat siis viimeisen 25 vuoden aikana olleet jo liki tuplatut verrattuna hallin rakennuskuluihin. Ratapihahankkeen yhteydessä on siksi paljon spekuloitu nykyisen Gatorade Areenan kohtalosta. Vaikka halliin rakennettaisiin välipohja, joka mahdollistaisi alapuolella noin 4000 paikkaisen jääareenan sekä yläpuolella muuta liikuntatilaa, niin tosiasia lienee se, että taloudellisten tappioiden määrä kaupungille ei ainakaan pienene, kun suurin käyttäjä HC TPS nostaa kytkintä hallista. Tällöin Turun kaupungille jää kaksi vaihtoehtoa:
1) Lyödä lisää rahaa edelleen huonolla sijainnilla olevaan ylisuureen halliin, joka tulisi täysin peruskorjata kaupungin omalla kustannuksella uutta liikunta käyttöä varten.
2) Purkaa koko halli ja käyttää vuosittain säästyvät 1,3-2,0 miljoonaa euroa tilojen vuokraamiseen uudesta ratapihan alueen liikuntakompleksista. Tämä malli vieläpä tukisi Turkuhallin kanssa nykyisin samaan yhtiöön kuuluvan Kupittaan Marli Areenan kehittämistä kasvavan Kupittaan alueen tapahtuma- ja viihdekeskukseksi.
Yht’äkkiä tuon kolmen miljoonan löytyminen vuodessa ei näytäkään niin mahdottomalle, esteenä on vain tuo yksi jo olemassa oleva areena.