Pallivahan seurakuntakeskuksen purku

Turun kaupunkiympäristölautakunta käsittelee tiistaina edellisessä kokouksessa pöydälle jäänyttä Kärsämäen Urheilupuiston nimellä kulkevaa kaavaa. Nimestään huolimatta Kärsämäen nurmikentän ympäristöä kaava ei suuremmin muuta, mutta kiistakysymykseksi on noussut Pekka Pitkäsen suunnitteleman ja vuodesta 2016 saakka sisäilman ongelmien takia suljettuna olleen Pallivahan seurakuntakeskuksen purkaminen.

TS:ssa (1.9) lautakunnan puheenjohtaja Saara Ilvessalo (vihr) asettui kannattamaan kulttuurihistoriallisena pidetyn rakennuksen suojelua kun taas varapuheenjohtaja Olli Manni (kok) ilmoitti kannattavansa virkamiesten pohjaehdotuksena ollutta homeisen rakennuksen purkamista.

Oma mielipiteeni on jo pidemmän aikaa ollut selvä. Vaikka kyseessä on selkeästi kulttuurihistoriallinen rakennus, joita lähtökohtaisesti tulisi pyrkiä suojelemaan, niin Pallivahan seurakuntakeskuksen kohdalla perusteet purkamiselle ovat silti selvät. Tehtyjen rakennusselvitysten mukaan Pallivahan seurakuntakeskuksen korjausprosentiksi tulisi 92%, kun yleisesti 70% korjausastetta pidetään rajana, minkä jälkeen uudisrakennus on taloudellisesti mielekkäämpi ratkaisu. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, että laskennallisella 92% korjausasteella vanhasta rakennuksesta ei jäisi jäljelle kuin yksittäisiä tukimuureja jne, joten kyseessä ei olisi edes alkuperäinen rakennus, vaan sen uudelleen rakennelma, joka suojeltaisiin.

Pallivahan seurakuntakeskuksen kohdalla on myös hyvä huomioida, että tilat omistava Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ei ole laiminlyönyt tilojen hoitoa tai kunnossapitoa. 1960-luvun betonibrutalismia edustava rakennus on vain alun alkaen rakennettu nykytietämyksen valossa niin huonosti, mm. jättäen rakennusjätteet rakennuksen välipohjiin, että ongelmien syntymistä ei olisi voitu välttää. Ikävä kyllä Pallivahan seurakuntakeskus on lähinnä muistomerkki heikosta suomalaisesta rakentamisen tasosta.

Kysymyksen pitäisikin tällaisissa kohteessa kuulua kuka itse asiassa on vastuussa syntyneistä ongelmista: omistaja, rakennuttaja vai rakennuksen suunnittelija. Kokisin erikoiseksi ratkaisuksi, että tilojen omistaja velvoitettaisiin rakentamaan sama rakennus käytännössä kahteen kertaan, vaikka perustavat virheet ovat tehneet rakennuttaja ja arkkitehti. Hyvään ja suojeltavaan arkkitehtuuriin kun pitää mielestäni ulko-asujen ja käytettävyyden lisäksi kuulua se, että rakennus pystytään pitämään käyttökuntoisena normaalilla kunnossapidolla, eikä se homehdu pystyyn. Rakentamisen laadun vaatimus tulisikin jatkossa kytkeä selkeästi yhdeksi vaatimukseksi, kun toisen maailmansodan jälkeen rakennettujen talojen suojelua aletaan laajemmin määrittää.

Asia erikseen on se, mitä mahdollisesti purettavan seurakuntakeskuksen tilalle voidaan rakentaa. Seurakuntayhtymä on järjestänyt tontin käytöstä suunnittelukilpailun, jonka voittajaksi selviytyi Sigge arkkitehtien kolmirakennuksinen suunnitelma. Kuitenkin Pallivahan seurakuntakeskuksen ympäristössä on merkittäviä luontoarvoja, jotka eivät mahdollista näin laajaa rakentamista alueelle. Turun kaupungin asemakaava-arkkitehtien johdolla voittanut suunnitelma on typistynyt jo kaksirakennuksiseksi, mutta silti se massoittelultaan vaikuttaa edelleen hieman liian suurelta ympäristöön. SDP:n kaupunkiympäristölautakuntaryhmän kanssa tulemme velvoittamaan, että lautakunnalle tuodaan päätettäväksi myös esitykset kevyemmistä rakennusmassoitteluista.