Case Niittykoti on avannut itselleni silmiä kuluvan vuoden aikana suomalaisen päihdehuollon maailmaan. Lukemistani kirjoituksista ja tutkimuksista huolimatta kaikkein avartavimpia ovat olleet keskustelut päihdekuntoutuksen ammattilaisten sekä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Naapuriyrittäjämme kautta löytynyt kontakti entiseen narkomaaniin ja nykyiseen viralliseen kokemusasiantuntijaan auttoi itsenäni ymmärtämään narkomaanin elämän ja vieroituksen hyvin erilaisesta näkökulmasta.
Suomessa on pitkät perinteet asunnottomuuden torjunnassa. Osin vanhentuneet käsitykset asunnottomista alkoholiongelmaisina “puliukkoina” saattavat tosin jopa hidastaa tehokkaiden ratkaisujen löytymistä. Nykypäivän asunnottomat kun ovat suurelta osin moniongelmaisia mm. mielenterveys ja päihteet. Erityisen haasteen tuovat päihteistä huumeet, jotka vetävät koukussa olevan käyttäjänsä lähes aina mukaan rikolliseen toimintaan.
Pelkkä katon pään päälle tarjoaminen ei siis moniongelmaisten henkilöiden kohdalla tuo ongelmien ratkaisua vielä merkittävästi lähemmäs. Päinvastoin pahimmillaan Niittykodin kaltainen toiminta voi kannustaa ja edesauttaa huumeiden käytön jatkumista, kun käyttäjät kerätään saman katon alle ja yhtälöön lisätään kunkin asukkaan kaveripiiri. Tälläisessä yhtälössä kysyntä ja tarjonta yleensä löytävät toisensa huumekaupassa sekä tuovat mukanaan rikollisuuden. Tiedän, että Niittykodista onkin jo lähtenyt pois asukkaita, jotka eivät halua ympärilleen jatkuvaa huumeiden käyttöä.
Tosiasiassa Niittykotia pyörittävä Sininauhasäätiö ei tee näiden ihmisten tilanteen parantamiseksi juuri mitään. Ei kukaan väitä esim. asunto-osakeyhtiötä vieroitukseksi tai kuntoutukseksi, mutta juuri muusta ei ole Sininauhasäätiön toiminnassa kyse Niitykodin osalta. Niittykoti tarjoaa kyllä katon pään päälle asukkaille, mutta ei tarjoa käytännössä minkäänlaista kuntoutusta, eikä asukkaita velvoiteta edes osallistumaan vertaisryhmiin, jolloin saattaisi jollain asukkaita tapahtua “herääminen” omaan tilanteensa osalta. Jopa Niittykodin asukkaat (TS 12.11.2020) kaipasivat tämän kaltaisia keskinäisiä keskusteluja.
Mitä ratkaisuksi Niittykodin osalta:
- Turun kaupunki ei pääse irti ilman vahingonkorvauksia Sininauhasäätiön kanssa tehdystä sopimuksesta ennen vuoden 2021 loppua. Siihen saakka tämän rahastaja säätiön osakeyhtiöpuolen kanssa on pakko toimia.
- Niittykodissa pitäisi olla edes yksinkertaiset säännöt. Ongelmaksi tulee, että vaikka säännöt olisivatkin, niin mitään sanktiota Niittykodissa noudatettavassa Sininauhansäätiön asunto ensin -mallissa ei haluta sääntöjen noudattamatta jättämisestä antaa.
- Vaikka mitään kuntoutusta asukkaille ei olla Sininauhasäätiön toimesta Niittykodissa aikeissakaan järjestää, niin vertaisryhmiin osallistuminen pitäisi määrätä asukkaille edes osin pakolliseksi ja tämä ei periaatteessa edes maksaisi mitään toteuttaa, koska tähän Turun kaupungilla on resurssit.
- Niittykodissakin noudatettava asunto ensin -malli ei ole siis kuntoutusta. Peruslähtökohtana minkäänlaisessa päihdekuntoutuksessa pitäisi olla, että päihteitä käyttävät ihmiset ja kuiville pyrkivät tai kuivilla olevat henkilöt pidetään erillään. Asunto ensin -mallin markkinointi minkäänlaisena kuntoutuksena tulee lopettaa.
- Asumismuotona asunto ensin -malli sopii pienissä yksiköissä esim. ongelmista toipumassa oleville ihmisille, mutta on kökkö puhetta, että se sopisi suurehkolle moniongelmaisten joukolle. Tätä osoittaa, että asunto ensin -mallin “kuntoutuksessa” olleista vain jokunen ihminen Suomessa on kyennyt siirtymään eteenpäin edes tuettuun asumiseen.
- Jos asunto ensin -mallin käyttöä Turussa jatketaan tulee yksiköt olla pienempiä kuin nyt ja asukas valintaan kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
- Ainoastaan esim. Minnesota hoidon kaltaisella toipumiskeskeisellä hoidolla on mahdollista saada jonkinlaisia tuloksia aikaan päihdevieroituksen osalta. Tästä syystä Turun kaupungin tuleekin panosta toipumiskeskeisiin hoitomuotoihin päihdekuntoutuksessa. Ikävä kyllä monen asiantuntijan suusta kuulemani totuus lienee, että Suomen tehokkain katko ja päihdekuntoutus on tällä hetkellä saatavissa vankilasta.
- Niittykodin rakennus tulee purkaa vuoden 2022 alussa ja tilalle tulee rakentaa senioreiden välimuotoisen asumisen asuntoja kuten kaavassa ollaan määrittelemässä.
- Turun kaupungin tulee tähän mennessä saada selkeä ota päihdehuollon haasteisiinsa. Miljoonia euroja Sininauhasäätiön kaltaisille rahastajille syytäminen ei auta itse ongelman ratkaisua, vaan tuhlaa ainoastaan veronmaksajien euroja. Yksittäisen moniongelmaisen ihmisen ongelmiin puuttuminen on kallista ja vie resursseja, mutta ei tämä niittykotienkaan ylläpito mitään halpaa ole ja nyt kustannukset joutuvat lisäksi maksamaan naapurit.