Liikaakin pystyy säästämään – liikuntalautakunta 17.2.

Oma seurani FBC Turku lienee yksi tyypillisimmistä esimerkeistä siitä, mitä Turun kaupungin heikentynyt talous ja liikuntalautakunnan tekemät säästöt ovat seuroille aiheuttaneet. Jäseniä on seurassamme nyt enemmän kuin koskaan ja näin ollen järjestämme myös toimintaa enemmän kuin aiemmin. Samaan aikaan saamme kuitenkin kaupungilta avustuksia vähemmän kuin aiemmin ja maksamme erilaisia sanktiomaksuja kaupungille enemmän kuin koskaan.

Olen liikuntalautakunnan jäsenenä ollut itse tekemässä tähän johtaneita päätöksiä. Osa niistä oli pakko tehdä, osaa niistä ei olisi tarvinnut tehdä ja näitä päätöksiä olen myös avoimesti vastustanut. Vaikka säätely tuntuu olevan yleisesti tapetilla, niin käytännössä kaikki virkamiesten esittämä sanktiointi ja säätelyn lisääminen ovat menneet liikuntalautakunnassa läpi. Tämä käyttäjien näkökulmasta pieni kiusanteko on lautakunnan enemmistön hyväksymä keino kerätä euroja ja tehostaa toimintaa, mutta ei tällä tavalla ole juuri saatu kerättyä lisää tuloja.

Vuoteen 2014 lähdettäessä tilanne oli edellisen vuoden peruna lohduton ja kaupunginjohdon uudistamisohjelmien (=säästöohjelmien) johdosta tilanne näytti varsin hurjalle säästötarpeiden ja -kohteiden osalta. Kaikella kunnioituksella aiempia liikuntalautakuntia kohtaan, vaikuttaa siltä, että aiemmin on ollut vaikea päätös jos aivan joka vuosi ei kaikkia investointilistan kohteita ole saatu toteutettua. Kerran jäi jopa Veritas Stadionin pelikello uusimatta.

Lopputuloksena päättyneestä vuodesta oli, että lähes miljoonan euron säästö- ja tehostamislistallaan liikuntalautakunta teki 210.000 euroa ylijäämäisen tilikauden. Sekä kesäuimalat että Impivaaran uimahalli ylittivät reippaasti kävijätavoitteensa. Lausteen uimahalli suljettiin ja Paattisten uimahallin yleisövuoroista luovuttiin. Liikuntaseurojen avustuksia jouduttiin leikkaamaan n. 100.000 eurolla ja kaikkia asiakkailta perittyjä maksuja korotettiin. Myytävien Kimmoke-, seniori- ja Tykyrannekkeiden käyttö ylitti silti kaikki asetetut tavoitteet. Säästöt henkilöstöstä tapahtuivat luonnollisen poistuman ja töiden yhdistämisen kautta. Osa tuotoista oli toki hieman ennakoimattomia, mutta tehdyt säästöt ovat pääsääntöisesti rakenteellisia.

Positiiviseen tulokseen voi aina olla tyytyväinen, mutta ongelmana on, että nyt se on revitty käyttäjien selkänahasta, osin jopa tarpeettomasti heikentämällä olosuhteita ja seurojen toimintaedellytyksiä. Ongelmana tuntuu olevan, että kaupungin jatkuvassa säästökierteessä ei aina edes ehditä havainnoida jo aiemmin tehtyjen päätösten taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia. Kaupungin strategioihin kirjatuista vaikuttavuusarvioinneista ei juuri kannata edes puhua kuin hyvin yleisellä tasolla.

Liikuntalautakunnallakin on edessään jo seuraavat säästö- ja tehostamistoimenpiteet tuleville vuosille. Tilanteen heikkoudesta kertonee, että kaupunginjohdon esittämät toimenpide-ehdotukset liikunnan säästökohteita eivät vaikuttavuudeltaan ainakaan itseäni vakuuta: ehdotetuilla ulkokentistä luopumisilla ja niiden siirroilla seurojen hoitoon ei säästetä kuin joitakin tuhansia euroja vuositasolla sillä hoitoon ei nykyisinkään panosteta hirveitä summia ykköskategorian kohteiden (Kupittaa, Impivaara ja Urheilupuisto) ulkopuolella. Ainoa suurempi säästö kenttien osalta olisi saavutettavissa, jos merkittävästä määrästä alueellisten kenttien jäädyttämisiä luovuttaisiin nykyisten hoitosopimusten päättyessä. Todellisia säästö- ja tehostamiskohteita alkavat tämän jälkeen olla koko ajan pienennetyistä aikuisten avustuksista luopuminen sekä lasten vuorojen ainakin osittainen maksullisuus.