Kun kokonaisuuden hallinta pettää

Myönnän minusta piti tulla virkamies, kaikki askelmerkit olivat jo paikoillaan. Huomaan edelleen ajattelevani Turun asioita kuten virkamies tekee – tasapainoa ja kokonaisuutta silmällä pitäen. Ehkä en ole vielä löytänyt poliitikko minääni, joka osaisi sopivasti olla huomioimatta, että asioilla on yleensä kaksi puolta. Ainakaan tämä yksi näkökantaisuus ei tule minulta luonnostaan.

Vaalien alla olen seurannut niin puolueiden kuin ehdokkaiden kampanjoita. Omalta puolueeltanikin tuli kaino pyyntö ehdokkaille, älkää luvatko paljoa enempää mitä yhteinen kunnallisvaaliohjelma Turkuun jo sisältää. Sen sisältö kun juuri ja juuri voi olla kaupungin budjettiin mahdutettavissa, ei enempää. Viisasta puhetta ja realismia, silti sydän paikallaan.

En tiedä vain miten päin olla kun luen osan ehdokkaista vaalilupauksia. Oloni on kuin sillä 9.luokkalaisella Rieskalähteen koulun salissa vuonna 1995, joka tajusi, että nyt tuo ehdokas kusettaa, kun lupaili Jacky- makupaloja koulujen jälkiruuaksi. Kaippa joku luuli ne oikeastikin saavansa.

Turun velka taakka painui juuri entistä enemmän pakkaselle, budjetti ei pidä. Tässä tilanteessa nykyisten palveluiden puolustaminen on jo saavutus sinänsä, niiden lisääminen…no jaa. Nyt oli onneksi jo joku lehtimies tajunnut käydä kysymässä kaupunginjohtaja Aleksi Randelillta mitä ajatuksia hänellä esikuntineen on vaalien jälkeisestä ajasta. Kerrottava ei ollut kovin mieltä ylentävää ja taitaa kravatti jo vähän kaupunginjohtajalla kiristää. Ehdokkaiden vaalilupausten lunastaminen voikin olla aika hankalaa, varsinkin kun osa puolueista ja ehdokkaista on luvannut uudistaa kaiken. Muistaakseni mm. Aleksi Randelin oman puolue Kokoomus.

Pidemmän aikaa olen ihmetellytkin, että kenen vastuulla kokonaisuuden hallinta kaupungissa enää on, ainoastaanko kaupunginjohtajan ja hänen esikuntansa. Nytkin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve puhui aivan toista kuin mitä todellisuus oli ja vasta viimeisellä mahdollisella hetkellä uskalsi myöntää karun totuuden. Mielestäni jokaisen valtuutetun ja ehdokkaan tulisi myös tunnistaa tilanteessa vastuunsa, mutta onhan se tietysti haastavaa kun tylyllä totuudella ei äänestäjiä juuri houkuteta. Joku saattaisi kutsua sitä tosi asioiden kohtaamiseksi ja vastuunkantamiseksi tai näin ainakin itse niitä kutsun.