Vuoden vaihtuessa vaihtui meillä kotona myös lähes vuosikymmenen mittainen Helsingin Sanomien tilaus Turun Sanomiin. On ollutkin mukavampaa lukea paikallisen Citymarketin tarjouksia sekä paikallisempia uutisiakin, vaikka ne vähän kevyemmässä paketissa ovat.
Viimeisinä viikoina TS:ssa on tuntunut olevan kestoaiheena Impivaara uimahalli. Milloin ruostuu mikäkin kaide ja milloin happi ei riitä huippu-uimareille. Pienemmän altaan yllä olevan hapen puutteesta olen lukenut jo ainakin kahden tai kolmen jutun verran. Ulkopaikkakuntalainen saattaisi juttuja lukemalla luulla, että halli on jo hajoamassa käsiin, vaikka juuri hiljattain paukkui remontin jälkeinen puolen miljoonan kävijä raja. Valtaosa Impivaaran käyttäjistä ei toimivia puitteita ihmetellessään ole huomannut hapen loppuvan kuin korkeintaan ehkä pinnan alla.
Tiistain 19.3 TS:n juttu Impivaarasta oli silti omituisin. Jutussa Uimaliitto vihjaili, että jollei pikku altaan happi ongelmia saada kuntoon, niin Turku voi menettää statuksensa yhtenä Uimaliiton valtakunnallisista harjoituskeskuksista. On varmasti kaikkien intressinä, että Impivaaran ongelmat korjataan tulevan kesän aikana, varsinkin kun niiden pitäisi mennä takuun piikkiin. En silti aivan ymmärrä Uimaliiton ja sen edustajien logiikkaa ja sana valintoja tässä asiassa. Turun kaupungin kassaan ja Impivaaran hallin kohonneisiin käyttökustannuksiin harjoituskeskuksena olo ei tuo merkittävästi euroja. Satunnaisesti leireilevät huippu uimarit maksavat käytöstään suht’ saman mitä normi polskijat. Tavalliselle turkulaiselle lillujalle taitaapi siis olla aivan sama onko kyse valtakunnallisesta harjoituskeskusesta vai ei, kunhan vain itse altaaseen mahtuu. Ehkä kyse ei siis ollutkaan mistään kaupungille osoitetusta vaatimuksesta, miten sen saattoi tulkita, sillä kovin kevyiltä lähtökohdilta oltaisiin tällöin vaateita esittämässä.
Enemmän minua kuitenkin ihmetytti, että jos kerran Turun kaupunki on Uimaliiton yhteistyökumppani, niin mitenköhän fiksua toimintaa Uimaliitolta on lehtien palstoilla olla useaan otteeseen esittelemässä epäkohtia. Se vähä mitä minä nyt mistään yhteistyösopimuksista ymmärrän on, että parempi tapa on sisäisesti pyrkiä vaikuttamaan asioihin yhteistyökumppanin kanssa kuin mennä asioista ulospäin huutelemaan. Jos hirveästi alat yhteistyökumppaneitasi julkisesti arvostella, niin riskinä on, että ne ovat kohta entisiä yhteistyökumppaneita. Tämän luulisi olevan aika selvää asia jokaiselle suomalaiselle urheilijalle, seuralle ja lajiliitolle näinä tiukkoina aikoina, mutta voihan olla, että minä vain käsitin jutun väärin…