Tiistaina toivottavasti lopullisesti, mutta pahoin pelkään ettei, liikuntalautakunnassa päätetään miten Alfan liikuntakeskukseen ehdotetun portin osalta tullaan toimimaan. Olen saanut, kuten varmasti muutkin lautakunnanjäsenet, käyttäjien sähköpostia asian tiimoilta. Liikunta-alan ammattilaisena minulla on myötätunto aina tilojen käyttäjien puolella, mutta tässä asiassa myös perustelut portin hankkinnalle ovat silti mielestäni merkittävämmät.
1) Ilmeisesti jo vuosien ajan on ollut tiedossa, että Alfan tiloissa on tapahtunut vapaamatkustajuutta sekä seurojen ilmoittamien maksajien määrien pyöristelyä alaspäin. Koska summia ei ole pidetty todella merkittävinä ja liikuntapuolen talous ei ole ollut äärimmäiset tiukalla ei tähän ole nähty tarpeelliseksi puuttua ennen viime kevättä. Alfan liikuntakeskuksen sekä Paavon Nurmen Stadionin on anettu aiemmin olla hieman poikkeuksia näiltä osin käytön veloituksessa.
2) Omaani ja monen muun liikuntalautakunnanjäsenen tai ylipäätään turkulaisen urheiluseuratoimijan oikeudenmukaisuuden tajuun ei ole mahtunut, miksi samaan aikaan kun joudutaan sulkemaan lopullisesti liikuntapaikkoja ja uimahalleja sekä rajoittamaan niiden aukioloa olisi hyväksytty, että Alfan liikuntakeskuksen osalta olisi jatkossakin sallittu vapaamatkustajuus sekä kävijämäärien pyöristely. Nämä liikuntapuolen budjetista puuttumaan jäävät eurot, kun joudutaan kattamaan tällöin joistain muualta esim. sali- ja jäävuorojen hinnan korotuksin tai seurojen saamia avustuksia leikkaamalla. Ei ole siksi mielestäni muiden seurojen ja lajien tehtävä olla mahdollistamassa ja rahoittamassa Alfassa harjoittelevien aikuisliikkujien jopa suhteettoman alhaisia hintoja, vaikka tämä varmasti lisäisikin Alfan käyttäjien liikuntamääriä.
3) Turun kaupunki on omissa sisäisissä säännöissään määrittänyt, että laskutus perusteena ei voi olla asiakkaan oma ilmoitus. Tästä syystä Alfassa käytössä ollut ja väärinkäytöksille altis seurojen ilmoituksiin perustunut laskutustapa tulee joka tapauksessa muuttaa sellaiseksi, että se perustuu maksullisten aikuisten osalta todennettavissa oleviin käyteihin. Kulkua rajoittava portti on tähän tehokkain ratkaisu, varsinkin kun se voidaan varustaa vieressä olevalla kulku ovella, josta päästetään sisään maksuttomina edelleen Alfassa liikkuvat lapset sekä heitä pukemaan, saattamaan ja katsomaan tulevat vanhemmat.
On harmillista, että tämän prosenssin aikana on jaettu paljon harhaan johtavaa tietoa ja turhan takia peloteltu käyttäjiä. Kun koulujen salien ovilla ennen olleista päivystäjistä luovuttiin siirrytäessä avaimiin ja kulunvalvontakortteihin sekä kun Kupittaan liikuntahaliin rakennettiin vastaava portti oli ilmassa paljon vastaavia huolia mitä nyt on esitetty Alfan osalta. Kuitenkin suuresta osasta näistä murheista on vältytty ja kukaan ei edes muista, että aikoinaan iltaisin koulun ulko-ovella istui joku aina pulpetissaan. Seurat, joukkueet kuin yksittäiset ihmiset ovat sopeutuneet toimimaan uudessa toimintaympäristössä ja parhaimmillaan jopa omaksuneet näiden johdosta uusia tehokkaampia toimintamalleja. Ainakaan omaan korvaani seuratyössä pitkään mukana olleena ei kuullosta kovin toimivalta, että ainoastaan vetäjänä yksin toimiva aikuinen olisi ainoana paikalla junioreiden harjoituksissa ja hän vieläpä vetäisi useita ryhmiä peräkkäin, eikä siksi pysty käymään portilla päästämässä ryhmän lapsia sisään. Näinkin on kuitenkin portin tarpeettomuutta perusteltu.
Jos elettäisiin omassa ideaalissa maailmassani, niin yhdelläkään liikuntapaikalla ei olisi rajoituksia niiden käytössä ja näitä maksuttomia liikuntapaikkoja rakennettaisiin tarpeeksi niin kaikkien lajien kuin yksittäisten ihmisten tarpeisiin. Edes vähemmän ideaalissa maailmassa Turun kaupunki luopuisi maksujen perimisen kaikkien nykyisten liikuntapaikkojen käytöstä (hintalappu 3,6 miljoonaa euroa) sekä tukisi nykyistä paremmin yksityisissä tiloissa harjoittelemaan pakotettujen lajien tilakustannuksia (hintalappu 0,5-1,0 miljoonaa euroa). Pelkästään tällä alle viiden miljoonan vuosi satsauksella jokainen turkulainen voisi pulahtaa koska tahansa maksutta uimaan talvisin Impivaaraa ja kesäisin Samppalinnaan, lasten ja erityisesti aikuisten harrastamisen kustannukset putoaisivat ja turkulaisten kasvavan liikkumisen myötä sosiaali- ja terveyspuolen kulut saattaisivat laskea jopa enemmän kuin tämän panostuksen verran. Tuo viiden miljoonan panostus on muuten noin puolet siitä, mikä on ollut vuosittainen budjetin ylittys Turun kaupungin sosiaali- ja terveyspuolen noin 600 miljoonan budjetissa.
Ikävä kyllä emme elä likimainkaan ideaalissa Turussa, vaan liikuntalautakunta joutuu raapimaan vuosittain kasaan tuon 3,6 miljoonaa pääsy- ja vuoromaksuina sekä summaa joudutaan vielä vuosittain kasvattamaan, mikä näkyy tavallisille turkulaisille nousevina kertamaksuina ja vuorohintoina. Niin kauan kuin liikutalautakunnan budjettiraamia ei merkittävästi kaupunginhallituksen ja valtuuston taholta muuteta on tilanne tämä. Liikuntapaikkojen vuokriin ja ylläpitoon suurelta osin menevässä budjetissa ei juuri muita liikkuvia osia ole. Tasa-arvoa on tällöin, että kun kurjuutta jaetaan, niin se jaetaan oikeudenmukaisesti kaikille, eikä niin että joukkoon jätettäisiin käyttäjiä tai liikuntapaikkoja joiden ei yhteisiin talkoisiin tarvitsisi osallistua.