Palloiluhallin rakentaminen ei ole edennyt vielä kuopan kaivamista pidemmälle, mutta pinnan alla ollaan jo hyvää vauhtia menossa metsään urheiluväkeä perustavasti jakavalla tavalla. Kaupungin virkamiesjohto on koripalloilijoita hyvitelläkseen päätynyt ratkaisuun, jossa palloiluhallin pohjaksi harjoituskäytössä tulee parketti, jonka päälle levitetään matto niille lajeille, jotka mattoa tarvitsevat (siis kaikille muille paitsi koripallolle). Tämä saattaa teoriassa kuulostaa järjelliselle, mutta käytäntö tulee muistuttamaan toimivuudeltaan todennäköisesti enemmän Neuvostoliittoa.
Suomen Koripalloliitto on perinteisesti ollut vanhakantainen vastarannan kiiski olosuhteiden osalta. Kun Euroopan
koripalloliitto on hyväksynyt matolla pelaamisen pääsarjojenkin osalta jo vuosia, niin Suomen koripalloliitto on vetänyt omaa linjaansa ja mattoalustoja ei ole hyväksytty oikein edes junioripeleihin. Vastaavasti esimerkiksi liikuntapaikkarakentamisen supermaassa Ruotsissa (kuvassa) ei koripalloa pelata juuri lainkaan enää parketilla, koska a) juuri mikään muu lajia ei halua ja tarvitse parkettia sekä b) parketin rakentaminen, ylläpitokustannukset ja huolto aiheuttavat tarpeettomia kustannuksia ja käyttökatkoja. Mattoalusta voittaa parketin niin kestävyyden, huollon, kustannusten kuin käytettävyyden osalta. Tästä syystä mattoalustoja on alettu Suomessakin kiihtyvällä vauhdilla vaihtamaan jo olemassa oleviin liikuntasaleihin. Tästä huolimatta Turussa virkamiesjohto on halunnut hallin pohjalle rakentaa parketin, joka on rakennuttajalle kallis ja loppukäyttäjälle haavoittuva. Tätä päätöstä ei siis ole tehnyt Turun kaupungin liikuntalautakunta, vaikka se todennäköisesti tulee keräämään päätöksestä nyt ja tulevaisuudessa aiheutuvan kuran niskaansa.
Mitä parketti ratkaisu tarkoittaa
Parketti ratkaisulla kerätäänkin kasaan moninainen kasa ongelmia.
Kaikki sisäpalloilulajit tuovat maaotteluita ja osin pääsarjaotteluitakin varten paikalle yhteistyökumppaneiden logoilla varustetut omat alustansa. Jos harjoitusmattoa ei tällöin rullata välistä pois on kentällä päällekkäin kolme alustaa: harjoitusparketti, harjoitusmatto sekä pelialusta. Liikkumisesta ja pallon pomppaamisesta tulee tuskaista missä tahansa lajissa tuollaisen jouston jäljiltä. Jos taas 1700-2500 neliön suuruista harjoitusmattoa aletaan rullaamaan pois alta ennen maaotteluita ja pääsarjaotteluita, niin kenen vastuulla tämä olisi. Vaikka aivan jokainen liikuntapalvelukeskuksen työntekijä toimistosihteereistä alkaen pistettäisiin mattoja rullaamaan, niin aikaa tuohon menisi useita tunteja kerrallaan! Toisaalta millään seurallakaan ei ole tällaisia vapaaehtoisresursseja. Harjoitusolosuhteissa mattojen paikalla pysyminen liukkaan parketin päällä on vähintäänkin haastavaa, mikä lisää niin käytön epämukavuutta kuin urheilijoiden loukkaantumisriskiä. Siirtoparketti sitä vastoin pysyisi hyvin paikallaan maton päälläkin.
Jos säästö syistä matot päädytän jättämään rullille ja käytetään harjoitusalustana vain parkettia, niin koripalloilijoita lukuun ottamatta kaikki muut hallin käyttäjät, joita tulee olemaan reilu enemmistö, eivät tule olemaan tyytyväisiä 125.000e kuukaudessa maksavaan halliin. Salibandylle parkettilattia on varsinkin todellista kärsimystä. Käsipalloilijoiden synteettinen pihka, aidosta puhumattakaan, on taas parketille tappoa. Jos harjoittelu päätettäisiin toteuttaa tästä mielettömyydestä huolimatta pääosin parketilla, niin johtuen parketin lakkauksen kestämättömyydestä mattoon verrattuna, tulevat huolloista johtuvat käyttökatkot olemaan pidempiä, mikä taas aiheuttaa tulon menetyksiä kaupungille ja hallin lyhyempää käyttöaikaa seuroille. 2500 neliöisen parketin hionnan ja lakkauksen aiheuttama tauko voi pahimmillaan olla liki kuukauden mittainen.
Täysin oma lukunsa on, että parkettilattia on erittäin herkkä olosuhteille. Suomessa ilman kosteus vaihtelee vuoden aikojen mukaan merkittävästi ja parkettilattia elää tämän mukana. Loimaalta voi käydä kysymässä mihin tämä pahimmillaan voi johtaa – toisella järjestelmällä pitäisi kostuttaa ja toisella kuivata.
Hiljattain Hämeenlinnaan valmistuneessa, Turun palloiluhallin kanssa samaa mittaluokkaa olevassa, Elenia Arenassa ei ole kiinteästi asennetun maton lisäksi kuin siirtoparketti. Tämä mielestäni Turkuunkin olisi riittäny. 2020-luvulle mentäessä olisi toivonut, että teknisiä ratkaisuja ei tehtäisi enää laji romantiikan vaan faktojen pohjalta. Pienen vedonkin olisin valmis lyömään, että ennemmin taikka myöhemmin Turunkin palloiluhalliin sovitetaan kiinteää mattoalustaa. Talouden ja toimivuuden kannalta olisin toivonut, että nyt valituksi olisi jo tullut vaihtoehto ”ennemmin”. Toki ilmeisesti rahaa riittää vielä kaupungilla poltettavaksikin.