Syksyn ensimmäinen liikuntalautakunnankokous ei tarjoa tällä kertaa kuin talouskurjimusta sekä täysin idioottimaisen idean koulujen avaimien panttimaksujen nelinkertaistamisesta.
Tänään maanantaina pääsen kuitenkin jo kuulemaan Alfan liikuntakeskuksen käyttäjäryhmien edustajia surullisen kuuluisan portti-casen tiimoilta. Toisaalta kahden pienen lapsen isänä ymmärrän ihmisten aidoin huolen portin tuomasta hankaluudesta lapsille. Mutta toisaalta politiikkaan mukaan lähteneelle urheiluihmiselle yhtälön tekee haastavaksi, että olen nähnyt taulukon, jossa muutamilta seuroilta on unohtunut ilmoittaa reilusti yli puolet käyntikerroista laskutusta varten. Jollei muuta niin tämä vie kyllä pohjaa puheilta seurojen omasta kontrollista ja nykykäytännön toimivuudelta. Toki joukossa on paljon niitäkin seuroja, jotka ovat toimineet tunnollisesti ja 100%:sti sääntöjen mukaan, kuten kamppailulajiseurat, jotka ovat maksaneet tilavuokramaista tatamimaksua. Jotain kuitenkin tulee tehdä, ja 2020-luvulle tähtäävänä ratkaisuna ei voi olla ovella käyttöä valvova ihminen, varsinkaan kun valtuutettujen todennäköisesti kohta hyväksymä uudistamisohjelma pikemminkin on leikkaamassa Liikuntapalvelukeskuksen henkilökuntaa kuin lisäämässä sitä.
Tiistaina liikuntalautakunnan kokouksessa käsitellään koulujen avainten sakkomaksun korottamista nykyisestä 20 eurosta 80 euroon, joka on taas hetkeen yksi hölmöimpiä ideoita mitä virkamiehistöltä on tullut, ja osoittaa lähinnä miten vieraantuneita Veritaksen kulmalla ollaan vapaaehtoispohjalta toimivien urheiluseurojen arjesta, jotka kuitenkin muodostavat asiakaskunnan. Ongelmana on tähänkin saakka ollut, että avaimilla on vain viikon palautusaika, minkä jälkeen Liikuntapalvelukeskus määrää sanktionmaksun. Käytännössä sanktiomaksun jälkeen kovinkaan moni ei ole enää ärsytykseltään palauttanut avaimia koska mitään kannustinta ei tähän enää ole, sakot on jo maksettu. Vapaaehtoispohjalta toimiville seuroille viikon palautusajan tiedetään olevan äärettömän lyhyt, mutta tätä taas virkamiehet eivät ehdota muutettavaksi.
Liikuntapalvelukeskus on itse linjannut, että suurimpien seurojen kanssa se ei suostu asioimaan kuin yhden ihmisen kanssa. Esim. tästä syystä itsellänikin on vuosittain nimelläni reilut 50 avainta seuramme käytöön. Liikuntalautakunta on taas monessa tapauksessa toivonut, että päätökset koskettaisivat loppukäyttäjiä, mutta näin ei tapahdu, koska Liikuntapalvelukeskus ei tähän kykene.
Varmasti yksittäistä valmentajaakin voisi motivoida palauttamaan avaimen, jos sanktio kohdistuisi häneen itseensä, mutta tämä ei ole mahdollista, koska Liikuntapalvelukeskuksessa ei edes tiedetä kenellä avaimet tosiasiassa ovat. Siksi myös kaikki rankaiseminen kohdistuu kollektiivisesti seuroihin, eikä suinkaan avaimen haltioihin. Reilua olisi sanoa tämä ääneen päätösehdotuksessa, eikä yrittää johtaa politikkoja harhaan.
Kaipa tässäkin virkamiehistön ideana on ollut, että pistetään reilusti korkea hinta, niin poliitikot laskevat siitä puolet pois. Euroja tässä pyörii maksimissaan muutaman tuhannen edestä, joten mitään taloudellista merkitystä päätöksellä ei liikuntatoimelle ole mihinkään suuntaan. Itse aion vastustaa periaattestakin koko ehdostusta, koska tämän kaltaisilla päätöksillä lähinnä kiusataan seuroja ja vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, kun vaihtoehtona olisi, että aidosti pohdittaisiin miten avainten hallintaa voitaisiin tehostaa. Voinpa vaikka tarjota lautakunnan kokouksessa muutaman vaihtoehdon miten tilanne voitaisiin ihan oikeasti korjata.