Turun Sanomat kertoi 6.12 Artukaisiin suunniteltavasta liikuntakeskittymästä. Uudessa ratkaisussa Turun kaupunki olisi vuokraamassa liikunta käyttöön Artukaisten messukeskuksen tilat, joka tätä ennen myytäisiin Vaisteen perheen sijoitusyhtiölle. Turun SDP:n valtuustoryhmän kanssa saamme esittelyn asiasta sunnuntai iltapäivällä ja ajattelin poikkeuksellisesti sitä varten koostamani ajatukset kirjoittaa myös julkaisu muotoon.
Liikuntapaikat keskitetysti vai erillisinä
Pidän lähtökohtaisesti aina hyvänä, kun liikuntapaikkoja rakennetaan. En ole silti koskaan ollut valtavan innostunut Artukaisten keskittymästä, koska mikään tutkimus tai käytäntö ei osoita, että merkittävää urheiluun ja liikuntaan liittyvää synergiaa olisi keskittymistä saatavissa. Turussakin kokemusta on jo liki 30 vuoden ajalta Alfan liikuntakeskuksesta, joka tarjoaa kyllä hyvät olosuhteet, mutta mainospuheet harrastuspaikkoja ja harrastuksia illan aikana vaihtavista lapsista voi todeta nopeasti paikkaansa pitämättömäksi markkinapuheeksi.
Jos mahdollisuus olisi valita, niin kannattaisin liikuntapaikkojen hajanaisempaa sijoittelua kaupunkirakenteen sisällä oleviksi omien alueidensa ”hot spoteiksi”, millä on todettu saatavan aikaiseksi eniten liikuntaa ja urheilua, kun etäisyydet liikuntapaikoille pysyvät riittävän lyhyinä. Tämä vieläpä korostuu, kun vertailukohtana oleva Artukaisten keskittymä on kaupungin ulkokehällä ja palvelee melkein paremmin raisiolaisia kuin turkulaisia.
Enemmän olen nähnytkin koko Artukaisten hankkeen kaupungin väkinäisenä yrityksenä pelastaa taloudelliseen ahdinkoon ajautuneen messukeskusyhtiön ja löytää jatko käyttöä sen tyhjillään oleville tiloille. Tavallaan tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on näin suuri tila kokonaisuus, mutta tämä ei saisi tapahtua harrastavien lasten perheiden kukkarolle menemällä ja harrastamisen kustannuksia kasvattamalla. Ikävä kyllä tämä riski on Artukaisten uudessakin hankkeessa.
Turun avustusuudistus ja Artukaisten liikuntakeskus
Juuret Turun kaupungin päivä päivältä fiaskomaisemmaksi muuttuvassa urheiluseurojen avustusuudistuksessa ovat juuri Artukaisissa, jonne piti yksityisellä rahoituksella valmistua liikuntakeskus. Hankkeen takana olleet TPS taustaiset ja kaupunginjohtoa lähellä olleet puuhamiehet lobbasivat lävitse ajatuksen kaupungin liikuntapaikkojen maksullisuudesta sekä yksityisten liikuntapaikkojen käytön tuen kasvattamisesta ja lopulta myös harrastekortista. Heidän suunnittelemansa yksityisen jäähallin käytönkuluja lapsille ja nuorille kun ei olisi millään muulla tavalla saatu edes lähelle kaupungin tilojen aiempaa maksuttomuuden tasoa.
Edes TPS:n eri lajiyhdistysten sisällä suunnitelmat eivät nauttineet kannatusta, vaikka puuhamiehet seuran logo rinnassa touhusivatkin. Järjestelystä koituvat haasteet eri lajeilla olivat kuitenkin ilmeiset, sekä se ettei harrastamisen hintoja pystyttäisi pitämään ennallaan. Eikä kukaan osannut missään vaiheessa prosessia sanoa miten toimittaisiin seuroissa olevien lukuisten ei turkulaisten lasten ja nuorten kohdalla.
Omia liikuntatilojaan toteuttaneet urheiluseurat varoittivat kaupunkia riskeistä, joita sisältyi Artukaisten hankkeen rahoitukseen ja ylipäätään uskoon, että yksityistä rahoitusta voisi olla löydettävissä heikosti tuottaviin liikuntakohteisiin. Nyt nuo riskit ovat konkretisoituneet, kun rahoitusta yksityisiin hankkeisiin ei ole löytynyt. Tämän joutuivat myöntämään myös Turun Sanomissa kaupungin virkamiehet, jotka vielä alle vuosi sitten vannoivat yksityisten hankkeiden olevan Turun kaupungin uuden liikuntapaikkastrategian kivijalka.
Onkin kestämätöntä, että pala palalta kaikki ne perusteet, joilla avustusuudistus on seuroille ja kaupunkilaisille perusteltu paljastuvat ontoiksi. Seuroille on jäämässä käteen uudistuksesta vain sen huonoimmat osat, vaikkakin on todettava, että on tervetullutta, että kaupunki alkaa itse hoitaa osuutensa liikuntapaikkojen rakentamisesta kuten olisi alusta alkaen pitänytkin olla. Nyt vain koko sekoilu tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun, sillä muuten merkittävänä uhkana on sillisalaatti, jossa häviäjinä ovat turkulaiset seurat sekä niissä liikkuvat lapset ja nuoret.
Artukaisten hankkeen haasteet
Nopeasti tarkasteltuna Artukaisten vuokrasopimukseen liittyy muutama erikoinen asia. Tilojen neliövuokra on kohteeseen sopiva, mutta erikoista on, että kaupunki sitoutuu maksamaan kaikki kohteen ylläpitokustannukset, jotka yleensä aina kuuluvat vuokraan. Tämä tosiasiallisesti nostaa kaupungin kustannuksia 30-40% ja tekee kohteesta erittäin kannattavan omistajalleen.
Lisäksi kaupunki sitoutuu maksamaan kaikki liikunta käyttöön tarvittavan varustamisen ja kohteen pyörittämisen kustannukset, mikä on tyypillistä tämän kaltaiselle kohteelle. Karkeasti arvioiden täysin yksityisenä kohteena esim. yhden salibandyvuoron tuottamisen kustannukset tämän kustannusrakenteen kohteessa tarkoittaisi 180 euron tunti vuokraa, kun se nykyisin yksityisillä on noin 100 euroa.
Esittelytekstissä todetaan, että hallin operaattori päätetään myöhemmin. Vieroksun hieman ajatusta, että tämän kokoisen kohteen operaattori olisi yksityinen toimija, toki kahvio ja ravintolatilaa voisi operoida yksityinen toimija, vaikka sekin syö merkittävästi seurojen mahdollisuuksia ansaintaan tapahtumiensa yhteydessä. Kuitenkin vuorojako tulee tasapuolisuuden takia olla kaupungin käsissä ja hallin ylläpito kytkeytyy kiinteästi tähän.
Suurimpana riskinä hankkeessa näen miten sovitetaan yhteen avustusjärjestelmän uudistuksen myötä maksullisiksi muuttuvat vuorot ja Artukaisten keskuksen suurehkot kustannukset. Kuulemani mukaan voimisteluseurat pitävät jo nykyisiä, vuoden vaihteessa voimaan tulevia, Artukaisten hintoja korkeina ja niiden uskotaan nostavan harrastekortista huolimatta harrastamisen kuluja. Koska jatkossa vaatimus vuorojen maksuttomuudesta ei ole enää jarruna lasten ja nuorten vuorojen hinnoittelussa, niin oletettavaa on, että hintoja tullaan tarkastamaan ylöspäin kerran tai kahdestikin vuodessa, mikä on ollut liikuntalautakunnan nykyinen rytmi. Harrastamisen hintojen kasvusta tulee tällöin myös automaatio ja samalla sementoidaan lajien vuoden vaihteessa kallistuva kustannustaso.
Jos päätös Messukeskuksen tilojen hankkimisesta olisi tehty kaksi vuotta sitten, ennen päätöstä liikuntatilojen muuttumisesta maksullisiksi lapsille ja nuorille, niin olisin hyppinyt riemusta. Nyt pelkään, että päätös ei ole yhtä vilpitön, vaan perin turkulainen. On sijoitettu paljon kaupungin rahaa messukeskuksen tiloihin, jotka yritetään pelastaa myymällä tilat turkulaiselle sijoittajalle ja vuokraamalla ne kalliilla takaisin. Ja tähän tarvittavat eurot otetaan myöhemmin takaisin harrastavien lasten perheiden kukkarosta.
